United States or Jersey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pikku kreivi Aksel ei estellyt, ja hänen ylhäisyytensä, joka hetki hetkeltä muuttui yhä iloisemmaksi ja sydämmellisemmäksi, suostui pyyntöön selittäen että «vähän aamiaista semmoisessa seurassa maistuisi mainiosti». Ihastuneena ja palavalla innolla kattoi Bergström pöydän ylhäiselle vieraalle.
Pappi sanoi sen olevan hänen naistensa kamari, mutta varsin ahdas. Kuitenkin sanoi hän mielellään antavansa sen vieraalle, jos tämä katsoi sen isoa tupaa paremmaksi. Outo sotilas ei vastannut, eikä tohtinut pappikaan pitkittää puhetta, vaikka hänen kyllä teki mieli.
Kivisydän ei ehtinyt vieraalle vielä sanaakaan virkkaa, kun muutamia askeleita sivussa seisovain keskestä kuului heikko kuolemaisillaan olevan naisen ääni. "Isäni! Hyvä isäni!" hän huudahti. "Missä olette?
"Astukaat sisään!" huusi hän. Ovi aukeni ja sisään astui pastori. Nytpä eukko sai kiirettä! Hän niiasi syvään ja pyyhki esiliinalla tuolia vieraalle. "Nyt se jo kelpaa", sanoi hän, "minä tulen kysymään teiltä, mitä elämää te piditte kirkon oven edessä tänään?" "Elämää? Kirkonoven edessä?" sanoi eukko. "No, ei se ollut mitään.
Samassa tuli äitikin ulos vähän hämillään olevan näköisenä, ja kun antoi kättä vieraalle rouvalle, niiasi äiti, vaikka vieras rouva vain päätään taivutti. Mutta sitten repäisi isä auki porstuan toisenkin oven, levitti kumartaen kumpaakin kättään ja pyysi vieraita astumaan sisään.
Vendalella oli viekkaat ja terävät silmät, ja tuon tuossakin tarkastellen rouva Dorea huomasi hän jotaan tuon leveän selän takana, jota mainittu rouva tarjosi vieraalle nähtäväksi. Hansikkain puhdistamisessa oli, näet, eräs suuri pantomimillinen ilmeys.
Kun Himmeliini voimatonna, sidottuna kelletti kiven juurella, sanoi Yrjö vieraalle: no naapuri käy nyt sinäkin lähemmäksi! Mies totteli, vaikka, näköään, hyvin vastahakoisesti. Mitäs minä tuon pirun teen, murisi Yrjö. Et sinä minulle mitään voi, sanoi mies; ammu jos tahdot, päässyt kuollut vuorostansa. Mars pirttiin, ärjäsi Yrjö. Mies astui välinpitämättömästi sisään.
Hän yhä vielä piti kiinni rouvan kalvosimesta ja koetti nyt muille näkymättömällä, vaan kuitenkin kovalla sysäyksellä työntää rouvaa pois huoneesta. Mutta silloin leimahtivat äkisti vehreät silmät ja kalpeat kasvot muuttuivat värikkäiksi. "Ei!" sanoi hän. "Minä en mene. Sinä et saa uskotella vieraalle lääkärille, että minä juopunut olen.
Me juoksimme myös samaan kähyyn, nähdäksemme miten miesten pirtissä kävisi. Pian olimme ovella, emme joutuneet kelpoon katselemaan vaikeroivaa Himmeliiniä. Men' kuoppaan, men', tiuskoi Yrjö vieraalle ja piti pyssyn yhä ojennettuna hänen rintaansa kohden. Ja vieras totteli.
Leena ei voinut vastata mitään. Kirkkaat kyyneleet vain vierivät hänen silmistänsä. Hän taisteli sydämmensä kanssa, sillä kova oli jättää vieraalle lapsensa, jota oli hoitanut, kova oli erottaa kaksoisveljet, mutta »lapseni pääsisi puutosta kärsimästä.» Taas hän ajatteli: »