United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
KAARLO. Pyyhi pian laattia puhtaaksi. KATRI. Kyllä kohta. KAARLO. Sinun pitää tehdä heti paikalla. KATRI. Enhän minäkään ole muuta kuin yksi ihminen kahden käden kanssa; enhän voi kumartua laattiaa pesemään silloin kuin seison palmut kädessä. KAARLO. Heittäkää ne kaikki kerrassaan, niin tulee häviö pikemmin. Parasta on tehdä tuska mahdollisimman lyhyeksi. LIISA. Mitä sanoit Kaarlo?
Koivu kotikankahailla On myös herttaisempi, Kuin on palmut muilla mailla: Se on ujoisempi. Täällä autuaamp' on huolla Riemuissaankin olla. Kotimaass' on kaunis kuolla Elon ehtoholla. Lepäslahden torppa oli veden rannalla samannimisen lahden kainalossa.
RITARI. Vaimo, hyljätäkö täytyy mun vuoksenne nää palmut mieluisat? DAJA. Niin mene, saksalainen karhu! Mene! Vaan karhun jäljilt' en saa jäädä sentään. TOINEN N
Jo tulee lintu, mi lännestä lentää, Se kiitää itään, Idän puutarhaan kotimailleen, Miss' siimeissä mausteet tuoksuen kasvaa, Ja huohuu palmut, ja veet on vilppaat, Ja ihmelintu liitäin laulaa: "Impi lempii, impi lempii! Hän sydämessänsä kuvaas kantaa, Ja vienosti kantaa kätkössä salaa, Eik' itsekään sitä tiedä!
Hän ajatteli Paulin ystävyyttä, joka oli suloisempi kuin kukkien tuoksu, puhtaampi kuin lähteen vesi, lujempi kuin nuo yhteenkasvaneet palmut; ja huokaus kohosi hänen rinnastaan. Hän uneksi yön yksinäisyydestä; ja raivoisa tuli paloi hänen suonissaan. Yht'äkkiä hän hypähti ylös, kauhistuen noita vaarallisia varjoja ja tuota vettä, joka nyt jo poltti enemmän kuin kuuman ilmanalan tuliset säteet.
Mutta heidän matkallaan oli myöskin valoisat ja suloiset hetkensä, silloin nimittäin kun he liukuivat eteenpäin ahtaista virroista, viehättäväin saarten välitse, joita palmut ja ryytipensaat peittivät; niiden tuoksut ja kevätmäiset värit saivat heidät unohtamaan ne vaarat, joissa he olivat. Heidän edessään polveili toisten saarien rannat, joilla samoin ikuinen kevät ja viheriäisyys vallitsi.
Jokaiselle valmistettu sija mieluinen on siellä, kenkään ei oo toisen tiellä, vieras, outo, siell' ei kukaan, kurjinkin saa tulla mukaan. Näen, kuulen: kulkee kaukotaivaan rantaa ihmisjoukot sankat, taajat, onnessansa suuret, laajat. Rauhan palmut valkeet hohtaa, päivä paistaa, hyvyys johtaa....
Likiseudun Beduinit jakavat kosteikon palmut keskenään, johtavat sade-aikana vettä lähteestä niiden juurille ja käyvät sitten syksyllä palmuinsa hedelmiä, taateleita, poimimassa. Joskus jääpi yksi ja toinen, joka paikkaan on mieltynyt, siihen vakinaisesti asumaan, kaivaa itselleen kaivon ja kastelee suurin vaivoin ammennetulla vedellä istutuksiansa, kylvöksiänsä: nisua y.m.
Josko Maija sinne mennet, Josko ennen ennättänet, Kutsu sinne kummiasi, Isääsi ja äitiäsi. Rukoilepas ruhtinasta, Vanhurskasta valtiasta Armo-alttarin e'essä, Palmut paistavat käessä. Siellä sitten lauletahan, Voitonvirttä veisatahan Isämme istuimen e'essä Iloisissa isän häissä. Siellä on avara aitta, Leviämpi leipähuone, Siellä on lihava laiun, Hengellinen herkkupöytä.
Pensionaatin käytännölliset taloushommat vaativat hänen ainaista huolenpitoaan, 'Corso'-päivinä hän kuitenkin riistäytyi tunniksi pariksi irti. Sillä hänen suurin huvinsa, kuten roomalaisten yleensä, oli ajeleminen. Silloin heidän täytyi 'koko Rooman' keralla päästä Pincion kukkulalle. Päivä paistoi pilvettömän taivaan laelta. Palmut, piinjat ja sypressit seisoivat tummassa vehreydessään.