United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !


Yhtä vähän sua ymmärrän kuin häntä, DAJA. Pian voitte te hälle kostaa kaiken tuskan sen, mit' 'on hän teille tuottanut. Mut älkää siin' olko liian julma, liian tuima! RECHA. Kai itse tiennet, mistä puhut nyt. DAJA. Noin tyyntynyt jo oisitteko itse? RECHA. Niin olen, olen kyllä... DAJA. Myöntäkää ees, että tuskastaan te iloitsette, ja hinnalla vain hänen tuskansa nyt rauhaa nautitte.

Hän, pelastajas, elää toivu siis! Ei liene sairaskaan ei edes sairas! DAJA. Ei kuollut, sairas? Eikö? NATHAN. Varmaan ei! Jumala täällä tehdyn hyvän täällä myös palkitsee. Nyt lähde! Käsitätkö, kuin paljon hyvää työtä helpompaa on harras haaveilu? Kuin mielellään veltoinkin haaveilua harrastaa, jott' ei vaikk' itselleenkin usein syy on hämärä jäis aikaa hyviin töihin?

Mua ahdistamast' ettekö voi laata? DAJA. Ahdistamasta! Taivas! RITARI. Niinpä niin! Teit' enhän enää nähdä halua! En kuulla!

NATHAN. Jos sitten käy, sijalle kalliin houreen kallis totuus, mua usko, Daja, rakkaamp' enkeliä on aina ihmiselle ihminen et minuun suuttune, jos toipuu hän ja lakkaa haaveksimast' enkeleitä ? DAJA. Niin hyvä ootte ja niin paha sentään! menen! Kas, hän tuolla itse saapuu! RECHA ja EDELLISET. RECHA. Isäni, kokonaan siis palaattehan teidän luulin edelt' äänenne vain lähettäneen.

Kiitos, riemu ei häntä liikuta ja kylmänä hän saaliins' alas laskee, väkijoukkoon pois katoaa! NATHAN. Ei ainiaaksi, toivon. DAJA. Taas näimme sitten lähipäivinä tuoll' astelevan hänen alla palmuin, jotk' ympäröivät Vapahtajan hautaa.

syöksen portille! Ja todella: te tulettekin, tulettekin siinä! Mi ihme! Kaiken aikaa sieluns' oli vain teidän luonanne ja hänen. NATHAN. Hänen? Kenenkä hänen? DAJA. Miehen, joka hänet pelasti liekeistä. NATHAN. Ken on hän? Missä? Ken pelasti mun armaan Rechani? DAJA. Hän nuor' on ristiritari, jok' äsken juur' oli tuotu tänne vankina ja jolle Saladin soi armon. NATHAN. Mitä?

Tään asian te todell' ymmärrätte. DAJA. Vain lempenne nyt tunnustakaa mulle; mielettömyyden teille jättää voin. RISTIRITARI. Mi niin on selvä: ristiritari tytärtä juutalaisen rakastaa! DAJA. Ei siinä mieltä tosin paljon näy. Vaan joskus sitä asioissa piilee enemmän kuin me arvaamme. Eik' oisi kai tavatonta, että luokseen meitä Vapahtajamme vetäis teitä, joille ei viisas juuri ehdoin antautuis.

Vaan palossa hiuskarvan varass' oli myös Rechan henki. NATHAN. Mitä? Rechan henki? Mun rakkaani? En ole kuullutkaan. No, talokin ois saanut mennä silloin. Hiuskarvan varass'! Oh, hän onkin varmaan, hän onkin palanut! Se tunnusta! Kaikk' ilmaise! Mua älä kiduta, vaan surmaa! Hän on kuollut siis. DAJA. Jos ois hän kuollut, kuulisitteko sen multa? NATHAN. Miks säikytit siis mua? Rechani, oi Recha!

NATHAN. Ja mitä käytän? Tilaisuutta mihin? DAJA. Oh, älkää oudostelko!

Ah, Recha, Recha! Ol' oikea se sana: 'Oppikaa hänt' ensin tuntemaan! RECHA. Ken ken sen sanoi? Ja kenestä ? RISTIRITARI. Sen sanoi isänne ja teistä: 'ensin häntä tuntemaan te oppikaa! DAJA. Myös enkö minä sitä sanonut enkö minäkin? RISTIRITARI. Vaan missä hän onkaan, isänne? Viel' onko hän sulttaanin luona? RECHA. Varmaan. RISTIRITARI. Vielä, vielä? Oh, muistiani! Ei, ei siellä lie hän enää.