United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olkaa miehiä, taistelkaa nyt sankaritarmoin, kunnes ylleni saan sovat sorjat kuulun Akhilleun, jotka ma saaliiks sain, kun Patroklon minä kaasin." Virkki ja pois heti riensi jo Hektor heiluvaharja taistelun riehunnasta, ja joutuen juoksi ja ehti 189 kumppanit saavuttaa, tovin matkaa mennehet vasta, kuuluja viemäst' Ilioniin tamineita Akhilleun.
Virkkaen noin asun hurmehisen pois riisti ja antoi huostaan kumppanien Menelaos kunniakuulu, sitten riensi hän taas eturintaan taistelon taajan. Sielläpä karkasi kohti Pylaimenes-sankarin poika Harpalion; isän myötä hän Ilioniin oli tullut taistelemaan, mutt' ei kotimailleen koitunut jälleen.
Suku kaikkipa seurasi häntä surren, vaikertain, kuin oisi hän kulkenut kuoloon. Mutta kun kaupungist' avotanterehelle jo tultiin, käänsihe Ilioniin vävyt, poiat taas.
Virkki ja vuonat vaunuihin jalo valtias nosti, itsekin niihin nous, veti taapäin ohjia tiukkaan, viereen Antenor kävi vaunuihin valioihin. Noin urot Ilioniin nyt kumpikin lähtivät jälleen. Vaan Priamon vesa Hektor, Odysseus myös jumalainen taistelotarhan mittasivat, kiviliuskoja sitten arpana puistelivat kypärissä he vaskitetussa, kumpiko heittävä oisi nyt ensin vaskisen peitsen.
Kultaisellapa Zeun salipermannoll' ikivallat kooll' oli, kultaisiin pikareihin kukkea Hebe nektarijuomaa toi, ja he maljoja joi kukin toistaan tervehytellen, Ilioniin alas silmäten sieltä. Hereä ärsyttää heti aikoi nyt Kronossynty lausein pisteliäin sekä virkkoi näin sivuvihjein: "Kaksipa kai Menelaoll' on jumalkaitsijatarta, palvoma Argon on Here, Alalkomenain on Athene.
Siis ajatella jo meidänkin, jalo vanhus, on aika atriatamme. Sa poikaas saat kyll' itkeä sitten, vietyäs Ilioniin, monet kyynelet vierähytellä." Virkki ja nopsana nousi ja uuhen valkeavillan teuraaks iski, ja koht' asekumppanit nylkivät uuhen, viilsivät viiluihin, lihat vartaisiin pujotellen, taiten paistoivat, palat vartailt' ottivat jälleen.
Pelkään, ett' uhan tuon nyt täyttää hirveä Hektor, jonka hän kerskuen miehilleen on lausunut taannoin, ettei Ilioniin mene laivain luota hän ennen kuin ne hän tuhkaks saattanut on sekä kaatanut meidät. Noinpa hän uhkasi meitä, ja selvään nyt se jo täyttyy.
Tullut turma nyt ois, tuho onneton ottanut heidät, taas väki Ilioniin kuin lampaat häätty jo tarhaan, vaan heti huomasi tuon isä ihmisien, jumalainkin. Kirkkaan leimauksen alas iski hän ankarin jyskein, löi sen tanterehen Diomedeen valjakon tiehen; maast' ylös valtainen rikinvalkea leimuten nousi; heittihe peljästyin hevot taapäin vaunuja vastaan.
Jos taas Peleun poian Akhilleun vainota annan noita ja riennän, min jalat jaksaa, muurien luota tannert' Ilionin, jott' Idan rotkojen turviin päästä ja piilottaa voin itseni viidakon peittoon, niin hämärissä ma Ilioniin taas hiipiä saatan, virrass' uiden kun hiet yltäni huuhtelen ensin. Mutta nyt moisia miks sydän miettii?
Niinp' urot jos Lykian mua kuullevat vielä, he käyvät kanssani sinne, ja Ilionin periturma jo tulkoon! 155 Oispa sen urhoiss' uskallus, joka vankkumatonna täyttää mielet, kun sodan vaivoja, vaaroja kansa kestää suojana syntymämaan, vihamiehiä torjuin, koht' ois Ilioniin Patroklos tuotu jo totta!