United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
En saata varmaan sanoa, ystäväni, huomasiko hänen kuninkaallinen korkeutensa kiistaani Torstenin kanssa ja arvasiko hän sen johdosta jotakin, mutta kohta sen jälkeen hänen kuninkaallinen korkeutensa tuli luokseni ja pyysi sormusta, sanoen sen varmaankin minulla olevan. Josta lensin aivan punaiseksi enkä tohtinut kieltää, vaan annoin hänelle sormuksen, mitä olen sitten katkerasti katunut.
Helka rakasti, toisen tunnin iloiten, toisen tunnin huolehtien; Tapani teki työtä ahkeraan, väsyä ei ehtinyt lyhyenä päivänä, jossa hänen sanainsa mukaan ei ollut kuin kaksi hämärää, aamuhämärä ja iltahämärä; Martta väsyi enemmän. Oltiin kynttilää lähellä; ulkona jo talvi-ilta hämärti. Illan hämärässä kantoi Topias punaiseksi maalatun kirstun yliaitasta pohjanpuoleiseen kamariin.
"Se on mahdotointa", lausui Ida, punastuen ruusun punaiseksi, "se ei ole mahdollista." "Te ette näy tuntevan rouva Cerulian'ia", sanoi Jim. "Dacia kävi sanomalehtensä kanssa hänen luonansa ja oli niin nöyrä ja mielinkielinen kuin mahdollista, heittäytyi rouva Cerulian'in jalkoihin ja pyysi hänen suojelustansa.
Yrttitarhan päässä on kaksi omenapuuta ja perunapuu, jotka juuri, ennenkuin me saavuimme tänne, olivat varistaneet kukkansa maahan punaiseksi ja valkoiseksi peitteeksi. Näitten siimekseen minä vien ompelukehäni, kun askareet ovat toimitetut; ja välisti pikku Thekla tulee ja juttelee kanssani, välisti Eva lukee ja laulaa minulle.
Bernfelt oli sävähtänyt punaiseksi kuullessaan Robertin viimeisen lauseen, ja hänen iloiset, ystävälliset silmänsä tummenivat. "Niin, siinä se nyt nähdään!" huudahti hän kiihtyneenä, "tuo on sitä vanhaa virttä, jota laulavat kaikki, jotka eivät tiedä asioista mitään, älä pane pahaksi että sanon sen suoraan!
Parahimmia ja luotettawimmia owat: pistää punaiseksi kuumetun paksun rautalangan pään koloon eli reikään ja niin juurinensa polttamalla häwittää taudin. Taikka nyäistään hammas pois, jota kuitenkaan ei pitäisi kewiämielisesti usein wähemmästäki tarpeesta tehdä, waan ennen kärsiä ja odottaa siksi, että kolotus itsestänsä lakkaa, joka melkein ainaki on nähty aikaa woittain tapahtuwan.
Neiti Varén, lausui lehtori Hellman ja äänessä oli jotain outoa. Minulla olisi teille kirje. Se oli samassa Selmalla kädessä, ja hän katseli sitä, aavisti jotain, kävi punaiseksi, koetti puhua, mutta ei saanut sanaakaan suustansa. Antakaa minulle vastaus niin pian kuin suinkin. Kyllä, kuiskasi hän vastaan ja pisti kirjeen kätköön, sillä tovereita ryntäsi luokalta eteiseen.
Bård ei ollut niinkuin muut talonpojat; heidän seassaan hän oli aivan kuin herra, mutta mitä se auttoi: talonpoika hän oli kuitenkin. Ja voudin suussa tuo sana sai semmoisen soinnun, että Gunhild lensi punaiseksi häpeästä. Talonpoika! Talonpoikaa hän siis oli rakastanut, rakastanut aivan rajattomasti... Gunhild kätki kasvonsa ja tunsi itsensä turvattomaksi.
Se onkin laitettu koko jouluksi; kaikki ruoka, mitä on talossa, on pantu esille. Kokonainen sianpää irvistelee punaiseksi maalatulta puuvadilta sylttyjen, kielien, paistien ja muiden herkkujen keskeltä. Siinä on suolakalaa ja kuivaa kalaa, voipyttyjä ja nisuleipiä, kakkuja ja makeisia; hyvänhajuisissa katajaisissa tuopeissa vaahtoista jouluolutta.
»Miina, mikä teitä vaivaa?» kysyi hän, »ette varmaankaan ole terve.» Miina lensi punaiseksi. »Kuinka niin?» hän kysyi. »Te näytätte niin kovasti huonolta.» »Eikös mitä.» »Ihan totta. Hyvänen aika, teidän pitää mennä tohtoriin. Jahkas minä puhun mammalle.» »Ette saa puhua mitään, enhän minä ole kipeä.» »Mikäs teillä sitten on? Miina kulta, sanokaa minulle.»