United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä hän, joka vapaasta tahdosta on tehnyt pyhän uskollisuuden valan ja sen rikkonut, hän taivaalta ja maalta kirottu olkoon ja päänsä survottakoon nuuskaksi; se on sanottu. Tehkäät niin hyvin, kanttoori! SEPETEUS. Päivää, poika! ESKO. Terve tuloa, kanttoori! Tärkeät ja kiireet asiat huutavat tällä hetkellä taitoanne tänne, että kaikki laillisesti käytettäis.
Mutta teemmekö niin? Ihminen on kovakorvainen, niskuri ja tyhmä myös, tyhmä, koska ei ymmärrä hän mitä rauhaansa tulee. Jaa, kanttoori; ihmissuvun tyhmyys on suuri ja ympäri mailmaa mainittu asia. Sentähden tulee meidän ottaa esimerkistä vaari. Mutta tässä ovat Esko ja Mikko. SEPETEUS. Kauvan heidän ei odottaa tarvitse. TOPIAS. Kas Mikkoa vaan! Kaksi uljasta poikaa naimaan lähtee.
Jaa, hyvä kanttoori; kynsineen ja hampaineen täytyy tässä köyhän elon syrjässä kinnustella. SEPETEUS. Tosin ei ole köyhyys rikos eikä häpeä, mutta kuitenkin kuorma raskas, ja rikas onneansa kiittäköön. Sentähdenpä, suutari, rohkenen sanoa sinulle muutaman sanan, rohkenen nuhdella sinua kiittämättömyydestä häntä kohtaan, jolta kaikki hyvyys tulee.
SEPETEUS. Saatpa tehdä miten parhaaksi näet; minä olen sanonut aatokseni, sanonut vasten naamaa, niinkuin tapani on. Suo minulle anteeksi, suutari Topias, suo anteeksi! TOPIAS. No noh, no noh! SEPETEUS. Minä vaikenen nyt ja rupean toimeeni viipymättä. TOPIAS. Yksi sana ajallansa, herra kanttoori. SEPETEUS. Mielinpä kuulla. TOPIAS. Pieni kulaus ehkä panisi ajatuksenne oikein hyville teloille.
TOPIAS. Sano: Eskon haamu, hänen ennuksensa. Ilman hattua ja toista kenkää! Kuka olet, mies? ESKO. Esko. TOPIAS. Oletko lihaa, luuta ja verta? Tule, että saan sinua tunnustaa, ennen en usko sinua Eskoksi. Tule! SEPETEUS. Tee niinkuin isäs käskee. Jaa, me olemme nyt eroitetut. Mene mene, ja elköön sinä ilmoisna ikänä silmäni sinua nähkö enään! Mene! SEPETEUS. Te'e niinkuin isäs käskee.
Kuulutuksen ajan häihin asti viettää Mikko sukulaistensa luona siellä ja Esko morsius-talossa, suutaroiten; ja hauskaksi, luulen minä, pitää hänelle tuntuman tämä aika. SEPETEUS. Hauskaksi tuntui Jaakopille aika vartoessaan neitsykäistä Raakkelia. Mutta suo anteeksi, suutari! Tapani on puhua aatokseni aina suoraan suustani ulos, katsoen siinä ei miehen mieltä, vaan asian oikeata laitaa.
Mitä tästä hääretkestä viimein tulee, sitä en tiedä, mutta että koko asia, sekä tytön että isäntänsä puolesta, oli puhdasta pilaa, ehkä Eskon mielestä ankara totuus, sen tiedän varmaan. Mutta käyköön miten tahansa, minä seuraa teen ja sulhasmiehen matkarahaa hoidan. SEPETEUS. Se kelpaa. TOPIAS. Se on vaan tuommoinen vuohen-sorkka, mutta piirtäköön sen siihen joku toinen. SEPETEUS. Kunnia pois!
SEPETEUS. Mutta mistä on sitten tämä saven pala luotu? ESKO. No no, ei nyt sentähden niin pitkälle mennä! Ja siksi toiseksi, sitä ei taitaisi sanoa kukaan, vaikka olisi hän niin lukenut kuin pispat ja kirjan painajat. Se on ylönluonnollinen asia, ja ihminen on sokea, Jumala paratkoon! TOPIAS. Sokea, sokea! Tuossa on eväänne, pojat; ja nyt pitkin kruunun sarkaa. ESKO. Minä kannan pussin.
SEPETEUS. Kimnasisti, kimnasisti vasta; mutta siinä pojassa asuu Herran henki. Jos olisit häntä katsellut saarnastuolissa ja sanansa kuullut, niin takaanpa, että olis hän selkämunaskin vapisemaan pannut. Tosin oli ensin nenänsä vähän kelmeä ja äänensä tärähteli hieman.
SEPETEUS. Sinun puumerkkiäs siinä ei tarvita. ESKO. Mutta minun tyhmän järkeni mukaan, täytyy se siinä löytyä laillisuuden tähden. SEPETEUS. Poika, tahdotko kinata vanhain ihmisten kanssa? TOPIAS. Esko! ESKO. Kinata en tahdo, mutta enpä saa sitä päähäni, ettei oman käteni painamaa puumerkkiä tässä kirjassa tarvita.