United States or British Indian Ocean Territory ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kauniina pilvettöminä päivinä siinti taivahan rannalta vähäinen saari Jolsan saari. Muuta mitään ei tältä taholta nähty kuin merta, aavaa merta. Kartanolta meren rannalle kävi käytävä, jonka tuuheat, korkeat pihlajat varjosivat, ja pitkin joen vartta nähtiin tiheä orjantappura-pensasto, jonka takana kävi polku meren rannalle. Iloista, onnellista oli olla Rytilässä.
Mutta samalla hetkellä oli kuolon enkeli, kaukana tästä hiljaisesta kuolinkammiosta, tuolla puolen aavaa, aavaa valtamerta, taivaihin kannatellut suuren voimallisen sielun: Benjamin Franklinin sielun.
Meren aavaa kohti vain aikojen vuo siis on kantanut ruumiita lahoavia. Ne on liukuneet syliin iäisyyden. Mut vanha maa, joka pinnallaan on nähnyt häpeän ihmisyyden on tyynnä jatkanut kulkuaan ylt'ympäri isämme, auringon, jota kiertämään se luotu on. Siis herää jo kaunis tyttönen ja viini lasissa kuohukoon! On aika jo väistyä uudinten! Tämän kauniin yön ma ostanut oon.
Niinkuin pilveyneet käy tummiks ilmojen piirit, paahtavan helteen jälkeen kun raju nousevi tuuli, taivast' aavaa päin näki niin nyt Tydeun poika kiitävän pilviin verhoutuin sopavaskisen Areen.
Halliburtt, joka oli saanut tiedon pelastajansa jalomielisyydestä, likisti hänen kättänsä voimatta saada sanaa suustansa. Delphin meni nyt suurella nopeuudella aavaa merta kohti. Hänen ei tarvinnut enempää kuin kolme peniukulmaa vielä laskea tätä väylää ollaksensa Atlantin ulapalla. Jos se oli puhdas kryssääjistä, niin hänkin oli pelastunut.
Mark Brandon asettausi peränpitoon, uhkasi nyrkillänsä ylönkatseellisesti venettä, käänsi laivan etelään päin ja pian lensi priki täysissä purjeissa aavaa merta kohden. Myrsky. Veneen väki koki kuitenkin lähestyä laivaa, sillä se arveli paenneiden pahantekiäin siellä olevan. "Siellä tapahtuu verisiä töitä", sanoi korpraali; "minä näin nyt juuri selvästi, kuinka he heittivät miehen mereen."
Rakkaan meren paljas näkeminen ja kuuleminen pani sydämeni hypähtämään ilosta niinkuin aallot tuolla silmieni edessä, ja minä tunsin itseni niin onnelliseksi, kun taas sain katsella pitkin suurta, aavaa merenselkää, joka syvyydestä nosteli lukemattomia laineita, sillä välin kuin tuuli huhtoi niitä vaahdolle, niin että lopulta olivat kuin ääretön joukko lumettuneita merilintuja.
Sen toinen katsoi päivän päilynnäks, mi sinne vienon, kirkkaan loiston loi; mut toinen lausui: »Sisältä se läks, sen omatunto toi!» Ken tuolla joen rannall' on tuo ylhä mies, jonk' entää katse maita, meren aavaa? Jo asu, ryhti, huulten uhka, silmän lies kädessä miehekkäässä miekka tuima ties urosta, kaikki sotilaan on kaavaa.
Mä surukseni nyt tunnen, että luonto säätänyt ei tätä mieltä riemuin liukumaan yl' leikkiväisten päiväin aaltoilun ulappaa, aikain aavaa merta kohti. ALFONSO. Sua kaikki mieles miete, pyrkimys syvälle johtaa sinuun itseesi. On meidät ympäröinyt kohtalo niin monin syväntein; vaan kaikkein syvin on täällä rinnassamme siihen meidän niin onkin houkuttavaa syöksyä. Mä pyydän: irti riistäy itsestäsi!
Rahoja oli etupäässä pantu puistoon ja puutarhaan, sen kukkalavoihin, nurmikenttiin, käytäviin, tekolammikkoon, kauniiseen laituriin meren rannalla, kahteen uimahuoneeseen, joista toinen seisoi sileäksi hakatun kivijalan päällä, vasten aavaa ulappaa, ja toinen, tuulilta suojatulla puiston varjoisella rannalla, valkosena, reunalistat sinisinä, katto tötterönä, huipussa peilipallo ja metallinen piikkiriuku.