United States or São Tomé and Príncipe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kerta seisoin, niin näin unta, Meren reunal vieraas maas; Etääl siinti koti-ranta, Sinne mielin tulla taas. Mutta uni, joka ensin Vei mun maastain, immestäin, Hänen siivillänsä lensin Jälleen koti-maahan päin. Siirsin mielel intovalla Pojes Suomeen ihanaan, Siirsin vinhast pilvein alla, Siks kuin löysin kunnasmaan.
Kun kotilahden laineita ma ennen lassa sousin Tai kotikummun harjulle kun kevät-illoin nousin, Niin näin mä kaidan salmen suun ja siitä merta, merta, Mi silmiäni viehätti ja kiihoitutti verta. Tuo laaja, uljas ulappa se siinti houkutellen Ja sinne aina mieli mun nyt hehkui intoellen: Ei auta äidin varoitus, ei kyyneltulvat auta, Mun täytyy tuonne otteluun, vaikk' olkoon tuo mun hauta.
Kauniina pilvettöminä päivinä siinti taivahan rannalta vähäinen saari Jolsan saari. Muuta mitään ei tältä taholta nähty kuin merta, aavaa merta. Kartanolta meren rannalle kävi käytävä, jonka tuuheat, korkeat pihlajat varjosivat, ja pitkin joen vartta nähtiin tiheä orjantappura-pensasto, jonka takana kävi polku meren rannalle. Iloista, onnellista oli olla Rytilässä.
Parturi tunkeutui konesaksineen keskelle Heikin tukkaa. Se leikattiin niin lyhyeksi kuin suinkin voitiin saada, niin että pääkallo siinti esille. Ja siinä ne nyt viruivat parkettipermannolla Heikin tutut kiharat toinen toisensa vieressä vieraassa ympäristössä. Lakaisijapoika työnsi ne armottomasti uunin eteen, muitten, outojen, tummempien ja vaaleampien joukkoon.
Iltapäivän kuluessa yhtyivät pilvet äkkiä ja purkivat sisältönsä vuoren yli oikeana veden tulvana, joka sammutti hiilet niissä uuneissa, joiden ympärillä oltiin työssä. Sademyrsky meni kumminkin nopeasti ohitse ja taivas siinti jälleen alituisessa kirkkaudessaan.
Kukkuloita oli tullut tasangon sijaan ja itse Altain vuorenhuiput näyttivät olevan ainoastaan muutaman virstan päässä, vaikka sinne oli, kuten sanottiin, vielä 100 virstaa. Toinen keilanmuotoinen vuorenhuippu näkyi toisen perästä ja niin kauvas kuin voi nähdä etelään, siinti kaukaisia vuoria.
Niin nyt savuun, tuleen kylä peittyi, kuni pilveen hukkuu tähtitaivas; niin nyt kirkko kummullansa siinti, kuni pilvest' yksinäinen tähti; niin ol' äänetön nyt synkkä seutu kuni kolkko syksy kuutamassa. Kaatuneiden soturien kesken, ystäväin ja vainoojain, kuin varjo niitettyä vainiota myöten, vanhus kulki. Kuollutt' oli kaikki, hengen huoahdustakaan ei kuultu.
Ja viimein siinti meille Kyyrianmaa Kuin sini-viiva taivaan rannalla, Ja pian seisoimmekin vuorella, Mi Tornivuoreks' kutsutaan, Ja onnellisina kuin autuas sielu, Kun, tultuansa murheen kaukamaista Ja seisten partaall' unohduksen virran, Se nähdä saa Elysiumin niitut. Oi tätä hetkeä! Tok' oivallista, Sen myönnän.
Eipä ollut päivän pyöryläinen, eikä keträ kuun, ei taivon tähti, oli miekan kahva kankahassa, kultakahva, helmin huolieltu; mutta päältä paistoi päivän juova, reppänästä säde pieni pilkki, siinti taivas, kuulti kultapilvi.
Kevät kirkastui ... taivas siinti yhä useammin pilvettömänä, ilmanrannoilta vaaleana. Tuuli suhisi pehmeästi kuusissa ja koivujen punertavissa ritvoissa, tuoden mereltä kosteaa ja voimakasta viileyttä.