United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
avaja korvas sanallein, ja kuule: Pistoiass' ensin 'Mustat' murtuu, sitten Firenze uuden kansan saa ja tavat. Mars Magra-laaksosta on tuova tulen, mi peittyy pilveen pimeään, ja myrskyn kohisten, käyden tuiman pyörretuulen, Picenon kentällä on soipa sota; se tuli silloin pilvest' iskee, sattuu jokaiseen 'Valkeaan' sen vaaja tuima. Tään tuskaksesi kertonut ma olen.» Viideskolmatta laulu
Toki vihdoin retki päättyi. Seisoin minä Kynnyksellä portin pilvikiiltävän, Siinä seisoin kuni patsas kylmä, jäinen, Keral äänettömän kuolonsankarin, Mutta povessani humajava helle Pelvon, epäilyksen helle kaiveli. Katsantoni eteheeni siirotteli, Ja mä jylisevän pylvässalin näin: Korkeuteen pyörryttävään pylväät nousit Kuni rakettuina pilvest hienoimmast.
Siks katso ristin poikkipuuta: kenet ma nimitänkin, sulle ilmestyvi kuin ukonvaaja nopsa pilvest' iskee.» Samassa sanoi Josuan hän nimen; välähdys pitkin ristinpuuta kulki eik' ollut valo hitaampi kuin ääni. Nyt ylväs Makkabeus mainittihin; näin valon toisen, joka kulki kaartain, ja riemu oli ruoskansiima hyrrän.
Kuin ukonvaaja pilvest' iskee siksi ett' avartuu eik' enää mahdu sinne, ja luopuu luonnostaan ja maahan kirpoo; niin suurtui sieluni näist' armauksista ja siirtyi ulos itsestänsä, enkä menoa tapauksen voi muistaa enää. »Aukaise silmäs, olemustain katso! Oot nähnyt seikkoja, jotk' on sun tehneet hymyni kestämähän kelpoisaksi.»
Siks katso ristin poikkipuuta: kenet ma nimitänkin, sulle ilmestyvi kuin ukonvaaja nopsa pilvest' iskee.» Samassa sanoi Josuan hän nimen; välähdys pitkin ristinpuuta kulki eik' ollut valo hitaampi kuin ääni. Nyt ylväs Makkabeus mainittihin; näin valon toisen, joka kulki kaartain, ja riemu oli ruoskansiima hyrrän.
Vaan Kulnevist' ei tiettykään, ennenkuin sota lähestyi; kuin myrsky merell' äkkiään hän silloin ilmestyi, niin ankarana, outona kuin pilvest ukkossalama, ja nähtiin koht', ens' lyönnistään, mit' oli miehiään. Ol' leikist' illall' uupunut niin Suomen mies kuin Ryssäkin.
Kuin ukonvaaja pilvest' iskee siksi ett' avartuu eik' enää mahdu sinne, ja luopuu luonnostaan ja maahan kirpoo; niin suurtui sieluni näist' armauksista ja siirtyi ulos itsestänsä, enkä menoa tapauksen voi muistaa enää. »Aukaise silmäs, olemustain katso! Oot nähnyt seikkoja, jotk' on sun tehneet hymyni kestämähän kelpoisaksi.»
Niin nyt savuun, tuleen kylä peittyi, kuni pilveen hukkuu tähtitaivas; niin nyt kirkko kummullansa siinti, kuni pilvest' yksinäinen tähti; niin ol' äänetön nyt synkkä seutu kuni kolkko syksy kuutamassa. Kaatuneiden soturien kesken, ystäväin ja vainoojain, kuin varjo niitettyä vainiota myöten, vanhus kulki. Kuollutt' oli kaikki, hengen huoahdustakaan ei kuultu.
avaja korvas sanallein, ja kuule: Pistoiass' ensin 'Mustat' murtuu, sitten Firenze uuden kansan saa ja tavat. Mars Magra-laaksosta on tuova tulen, mi peittyy pilveen pimeään, ja myrskyn kohisten, käyden tuiman pyörretuulen, Picenon kentällä on soipa sota; se tuli silloin pilvest' iskee, sattuu jokaiseen 'Valkeaan' sen vaaja tuima. Tään tuskaksesi kertonut ma olen.» Viideskolmatta laulu
Mut kyyneleet jos vaan On hällä poskillaan, Niin sadekuuroa On silloin ilmassa. Ja vihan pilvi jos Hält' otsan verhoais, Ja pilvest' irti jos Salamat leimahtais, Niin silloin taivollain Ois ukkosilmaa vain. Kaikk' ilman vaihteet noin On vallass' aina sun, Mun kultan', aurinkoin! Tok' aina kaunist' ilmaa Suo ihailla vain mun! Ja sadetta jos hankit, Niin olkoon satehena Vain suukkosesi sun!