United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kun leirissään, kokouksess' istuen, kuuli saartajat karjain luot' ison melskeen, vauhtia vinhaa kiitävin vaunuin sinne he riensivät ryöstäjän jälkeen. Joukot järjestyin joen partaall' iskivät yhteen, viuhui vastakkain väkipeitset välkkyväkärjet.
Emmekö itsekseen suo kiistata iliolaisten kanssa akhaijein, kumpien Zeus isä antavi voittaa, lähtien itse jo pois sekä karttaen Zeun vihan uhkaa?" Virkki ja taistelemasta jo pois veti riehuvan Areen partaall' istumahan isotörmäisellä Skamandron. Väistyi nyt väki Troian, vaan kukin miehen akhaijein päälliköt kaatoi, kansain pää etupääss', Agamemnon, vaunuistaan Odion, halizonien johtajan, suisti.
Pyhältä retkelt' on hän palannut, On huojentanut sydämensä vaivaa; Hautansa partaall' on hän viatonna, Puhtaana nyt; kuin helma ystävän Se hälle aukee. Hyvä Jumala! Kuink' ihmeen lailla käy maailmass' sentään, Iloa lapsellista usein vanhus Kun nauttii, nuorta suru suuri kalvaa. Sä terve, terve, hurskas vaeltaja! AKSEL. Mä kiitän teitä, sulo Valpur neito! VALPURI. Sa tunnet minut?
Nukkuos rauhaan; ympärilläs huokaa Huoliva luonto, surren laulajaansa, Hautasi partaall', itkein Suomen kansa, Muistoas siunaa. Multa sun peittää, lumi hautas kattaa, Vaan älytyösi maailmassa loistaa, Tuntosi hellä, jalo rakkautes Suomessa säilyy. Vaipuos, vaivu synnyinmaasi helmaan, Sieltä sa löydät, mitä etsit täällä, Rientosi palkan: sovitusta, rauhaa Saavutat viimein.
Toimeen ryhtyivät, ja kun valmiiks atria joutui, 55 söivät, eik' osa kukkurapää siin' uupunut keltään. Mutta kun kyllältään oli ruokaa saatu ja juomaa, niin majahansapa taas kukin astui nukkua aikoin. Vaan meren pauhukkaan oli partaall' yönsä Akhilleus, huoltaan huokaillen kera myrmidonein luvutonten rannan aukeamalla, min ääreen lainehet loiskui.
Ja viimein siinti meille Kyyrianmaa Kuin sini-viiva taivaan rannalla, Ja pian seisoimmekin vuorella, Mi Tornivuoreks' kutsutaan, Ja onnellisina kuin autuas sielu, Kun, tultuansa murheen kaukamaista Ja seisten partaall' unohduksen virran, Se nähdä saa Elysiumin niitut. Oi tätä hetkeä! Tok' oivallista, Sen myönnän.
Mitä? REGAN. En luule, että velvollisuuttansa Vähääkään laiminlyö hän. Jos hän ehkä Väkenne hurjuutt' esti, oli hällä Niin hyvä syy ja tarkoitus niin oiva, Ett' ei hän suinkaan nuhteit' ansaitse. LEAR. Kirottu hän! REGAN. Olette, herra, vanha; Ja valtarajans' äärimmällä partaall' On luonto teissä. Johdoks teille tarpeen On äly, joka huomaa kohtanne Paremmin kuin te itse.
Ei hevin laukannut hepo vaunujen kiitäväpyöräin kanss' yli ois, ja he miettivät, mies jalan voisiko mennä. Urhean Hektorin luo jopa Pulydamas tuli, virkkoi: "Hektor, myös jalot muut sekä Troian ett' apukansain! Hulluutt' ois yli kaivannon hevot pyrkiä saamaan. Liian pysty on niille se tie, näet kärkevät paalut partaall' on, takanaan heti ankara muuri akhaijein.
Nousivat laivaan, kulkivat pois, latu aallokas allaan. Vaan Agamemnon käski nyt puhdistautua kansan. Puhdistautuivat, meren aaltoon heittivät saastan, partaall' uhrasivat ikivellovan veen satauhrit vuohia, härkiäkin valioita, Apolloa palvoin. Tuoksupa taivaaseen kera sauhun kiirien nousi. Tää oli leiriss' askare.
Kuin Jaakob enkö vuosi vuodelta Mä yhä uupumatta ahkeroinnut Rakasta Raakelian' ansaitaksen'? Ja nyt mua moinen vastus kohtaa? Ei! Kov' onneni ol' arvaamaton, julma, Se koko miehuuteni mursi. Silloin Kyll' olit oikeass', oi Valpur, tuossa Kun polvillaan näit pyhiinvaeltajan, Hän haudan partaall' on, ei määrän päässä. Kyll' olit oikeass', se hälle aukee Kuin helma, hyvän ystäväisen helma.