United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !


Puhuja viel' ei ollut päättänyt, kun vastuun sai: "Suu kiinni, herra, nyt!" "Pöyhkääjä, kysyn teiltä, kansaa kussa maailmass' olette tai painetussa kirjassa huomanneet niin ylevää, niin viisast', uljasta, kuin kansa tää?" "Sen kanssa viran puolest' olkaa kerta, miss' soivat luodit, missä sataa verta, ja sanokaatte, onko, kuka ties, älyä, tulta vailla Suomen mies!"

EGMONT. Katsopas, Klaara! Annas minä istun! Vaan tämä kuules, Klaara tämä on rauhallinen, avomielinen, onnellinen, tämä on sen parhaimman sydämen rakastettu ja tuttu, minkä hänkin tuntee kokonaan, ja täydellä rakkaudella ja luottamuksella painaa omaa sydäntänsä vasten. KLAARA. Niin suo minun kuolla! Maailmass' ei ole ylempää riemua kuin tämä! NELJ

Vaan muista, lapsi, koht' on majori Taas täällä hän sun jalo ystäväs Hän kättäns' ennen sulle tarjosi: hylkäsit, en nyt suo hylkääväs. Maailmass' ain' ei ole tarjona Niin ihmissydämmiä jaloja. SALLA. Kah, totuus valheen takapajulla! Kuuluu honotusta. NELJ

Kun sota laaksoissamme soi, ja halla näläntuskan toi, ken mittasi sen hurmehen ja kärsimykset sen? Täss' on sen veri virrannut hyväksi meidänkin, täss' iloaan on nauttinut ja tässä huoltaan huokaillut se kansa, jolle muinahin kuormamme pantihin. Tääll' olo meill' on verraton ja kaikki suotuisaa; vaikk' onni mikä tulkohon, maa, isänmaa se meillä on. Mi maailmass' on armaampaa ja mikä kalliimpaa?

Sill' isä tuli nyt yhtämittaa maailmass' ainoaks ihmiseksi, joka hänet pelastaa voi. André tarttui vaimonsa käteen, ja nyt seuras eräs noista naurunpuuskista, jotk' Olga jo ennalta tunsi. Pikaisesti kiskas Olga kätensä, piti sitä silmäinsä edessä ja pakeni tuota kamoittavaa pilkkanaurua, joka seuras häntä ja ytimiin saakka jääti hänen elimensä.

Jo luonto vaatii, Ett' omans' omistaja saa; no, niin, Mut mikä maailmass' on omempaa Kuin miehen oikeus vaimoon? Himon kautta Jos tämä luonnonlaki poljetaan, Jos mahtimiehet, puoltomielin kuullen Vain turtaa tahtoaan, sit' uhmaavat, Niin joka kelpo valtioss' on laki, Jok' ohjaa oikeaan nuo hurjat himot, Nuo hillittömät, uppiniskaiset.

Puiden takaa puiden taaksi metsän linnat liukuu. Sukkamielen sauvan pääss' on timanttinen tiuku. Kun se tiuku helisee, on mieli miekan alla, astuu ilmi aurinko ja maailmass' on Halla. Asuu aamuruskon mailla kansa, jonka Jumala on Aika. Templi tehty hälle puistohon on pyhään, virran vieriväisen kaltahalle.

"Jos joskus maailmass apua tai suojelusta tulet tarvitsemaan tai jos joku olis häijy sinua vastaan, niin tiedät , että minä olen se suojelija, jonka Jumala sinulle antanut on. Tahtoisin sydänvereni antaa edestäs, jos vaan sitä pyytäisit." Hän syösti sompasauvan lumehen. "Jää hyvästi, Andreas." "Jää hyvästi, lapseni!

"Kun tuli muut, mut armas ei, hänt' itkin kaipaellen, ma luulin hänen kaatuneen uroona tanterellen; suruni oli suloinen, ei haikea kuin nyt, hänt' oisin tuhat vuottakin ma surra mielinyt.", "Voi äiti, yöhön pimeään ma etsin kaatuneista, mut noita armaan kasvoja ei ollut kellään heistä. Viekkaassa tässä maailmass' en viihdy kauempaa, kuolleissa kosk' ei ollut hän, ma toivon kuolemaa."

Kun sota laaksoissamme soi, ja halla nälän tuskan toi, ken mittasi sen hurmehen ja kärsimykset sen? Täss' on sen veri virrannut hyväksi meidänkin, täss' iloaan on nauttinut ja tässä huoltaan huokaillut se kansa, jolle muinakin kuormamme pantihin. Tääll' olo meill' on verraton ja kaikki suotuisaa; vaikk' onni mikä tulkohon, maa, isänmaa se meillä on. Mi maailmass' on armaampaa ja mikä kalliimpaa!