United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samoin kuin vuoristolaisilla on Finmarkenilaisillakin yks etu: tämä miellyttävä ja vastustamaton innostumisen mahti, tämä salayhteinen lahja, etelän kansojen tapaan tulla lapseksi hetken huumauksessa, jota "lapsellista viattomuutta" itämaalainen ja lämpösen maan mies tavallisesti kainostelis, näette, jos hän tuntis sen. Mutta miten sanottu!
Kukatiesi rakastat jotakuta toista, etkä minua? Siinä tapauksessa olisi hauska saada tietää ketä. Huuto sanoo sinun Koiviston Kustaata rakastavasi, vaan ethän niin lapsellinen lienekkään?" "Miksi se niin lapsellista olisi?" kysyi Anna. "Kyllähän se lapsellista olisi, jos sinä, joka olet niin rikas, tulisit Kustaan vaimoksi, jolla on kyllä katsomista kuinka talostansa leivälle tulee.
Pidän vaan kiinni oikeuksistani!... Tahdon olla ja elää mukana, minä kuten muutkin. Ja jo tänään minä alotan ... siirryn tuonne peräkamariin. Sen minä teen. Siunatkoon sinua, Johanna!... Kaikkea sinulle pistääkin päähän! No, en suinkaan minä koko ikääni teidänkään kanssanne tuolla tuvassa nuku!... On se lapsellista järkeä!
Tietysti se nyt voitollisena ajattelee, että Helena rukoilee anteeksi syntejänsä ja siis sittenkin "uskoo". He olivat puhuneet niistä asioista hiukan. Helena oli ruvennut kertomaan vastustuksestansa rippiasiassa, mutta Georg oli siihen isällisen paheksivasti pudistanut päätänsä. "Se on lapsellista" oli hän sanonut.
Hoikka koivu, kirjaimia rungossa, kuvastui elävänä hänen muistossaan, ja hän koetti hymyillen poistaa tätä lapsellista muistoa mielestään. Eräänä kauniina päivänä iltapuolella valtasi hänet taas salaperäinen levottomuus, hän pisti viinapullon taskuunsa ja arveli, että hän saattoi sen tyhjentää yhtä hyvin Kaisaniemessä kuin kotinurkassaan.
Hänen onnensa riippuisi minusta. Ja sitten hän nauroi suloista lapsellista nauruansa, ja pani käsivartensa minun kaulani ympärille, ja sanoi: 'Te laskette leikkiä, täti.
Tuo se on aina viimeinen keino raittiusseurojen vastustajilla ... kun ei voida raittiuspyrintöjä muuten ahdistaa, niin se aina tuodaan, se aina tuodaan muka kumoamaan. Mutta sen minä sanon, että se on suorastaan lapsellista ... lindrigast sagdt, niin se on suorastaan lapsellista ... heh! Miksi sinä noin kiivastut? Enhän minä kiivastu ... ei kannata kiivastua.
Sillä en olisi mistään hinnasta sallinut kenenkään saavan tietää, että minä, partasuu juristi, ajattelin itsekseni niin lapsellista, kuin että »jospa aina koettaisin olla hyvä!» Mikään asia ei olisi voinut olla minulle masentavampaa ja saattaa minua enemmän hämilleni. Salaisesti minä kumminkin päätin käyttää hyväkseni tätä harvinaista tunnelmaa.
Hän muisti, että Eugenilla oli tuona iltapäivänä ollut hyvin kiire lähteä ulos... Ei, mutta tämähän oli lapsellista... Eugen, joka oli itse täydellisyys ... miten saattoi tuntea epäilyksen hiventäkään häntä kohtaan, joka niin tarkasti täytti velvollisuutensa?... Mutta hänen sydämeensä jäi jotain pistävää.
Ja nytpä jakaa hän kullekkin, niin runsaasti, niin puhdasta ja lapsellista iloa, kuin ainoastaan ne voivat tuntea, joitten sydän ei vielä ole turmeluksen myrkkyä maistanut.