United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Missäs minun kaunis Liilani on, kun ei häntä näy?" sanoi nimismies imartelewasti kahwia juodessaan. "Joko isäntä lupaa nyt Liilan minulle?" lisäsi hän sitten. "Heh, heh, tuota nuorta herraa, kuinka lystikäs se on! Mitäs Liilasta, eihän se sopisi nuorelle herralle, hänhän on waan talonpoikainen tyttö mitäs hänestä.
Kirjoita kirjaasi sinä, esimies, jos osaat! Istu paikoillesi ja kirjoita se kirjaasi tuon seitsemän tuhannen lisäksi! Tuoss' on vielä rukkaset kaupantekiäisiksi ... ota pantiksi rukkaset ... heh! Pankaa ovi kiinni, komsarjus! Anna vain olla oven auki! Ei tässä lukittujen ovien takana keskustella! Kohta lähden, jahka saan turkin päälleni! Pikanellipuru vielä jäi! Tuoss' on sekin! Pthyi!
JUHANI. Ei laskettu; tosi; mutta vakava ja vilpitön puheemme vaikutti paljon. TIMO. Ja nimemme on kulkenut protokollissa ja suplikaaneissa aina keisariin asti, heh! JUHANI. Hyvin tietty.
Tuoll' olivat heinien alla nykimättä ... et ole liikauttanutkaan ... siin' on, heh! ja Liisa heitti vihaisesti nyytin takaisin rekeen. En muistanut. Et muistanut! Sanoinhan ma sen, ettet muista olisit ottanut minut mukaan, niin olisin muistanut ... siinä ne nyt ovat, ja mitähän ruustinna sanoo? Olisikohan niillä ollut kiire? Totta kai niillä kiire, kun minä ne kerran laitoin.
Minunpa edesvastauksessani olette nyt kaikki yli summan; muistakaa se. TUOMAS. Sinun? Mitä vasten? JUHANI. Minä olen isäntänne; minunpa kämmenpäistäni imetään kerran vereni teidän tähtenne. TUOMAS. Itse vastaan minä sekä ruumiini että sieluni edestä. TIMO. Itse minäkin vastaan; heh! AAPO. Veli Juhani, huomaa, että sellaiset lauseet synnyttävät pahaa verta.
Tämä olis yks mainio stoffi yhteen komediaan, sanoi tohtori, joka tunsi näytelmätaidetta. Se olis mainio effekti, jos kuka olis, joka osais sitä kompponeerata. Voi sun peeveli, kun se olis hyvä! No kerrassa mainio! Mutta kuinka hän tähän suostui? Täytyi, täytyi ... tämä on oikeastaan minun keksintöni, heh, heh, heh!
Nyt hehetti äijä vieläkin makeammin. Hänen naurunsa oli omituisen pehmeää, velttoa ja kaavamaista. Aivan kuin hän olisi nauranut liian paljon elämässään eikä oikein viitsinyt enää. Tahtonut vain merkitä noin suurimmassa ylimalkaisuudessaan asian ääretöntä naurettavuutta. Heh, heh, veikö paljonkin? Johannes loi sangen tuiman silmäyksen häneen. Tietysti. Minun ensimmäisen miljoonani!
Siis varustelkaat itseänne miehen innolla tähän suureen kamppaukseen, kuin mies nyt kestäkäät tämä rangaistuksenne, ja tietkäät, etten vihasta rangaise, vaan olenpa taasen teille yhtä suosiollinen kuin ennenkin. Heh! minä olen kuin hellä äiti, joka lastansa tahtoisi suutella yhtaikaa koska hän sitä vitsalla pieksee. Adjö!
Vanha nuorimies viettää häänsä jälkeen kuoleman tähtien tanssissa. Siellä, siellä hänelle aviosiippa annetaan, mutta naineet saavat katsella päältä. AAPELI. Heh! Niinkuin esimerkiksi Korppilan Kalle. EENOKKI. Niin juuri. AAPELI. Puhu, puhu jotain iloista, ettei käy kanssani hullusti. EENOKKI. Ei yhtään surtavaa, ei yhtään.
Kuin tuli ja leimaus on silloin Musti hänen niskassaan!... Hämmästyen tästä uudesta vihollisesta jättää Sankku alkuperäisen ahdistettavansa rauhaan, ja Taka-Möyrylälle jää aikaa taluttaa hevonen vaarallisen piirin ulkopuolelle, missä se pian rauhoittuu. Myöskin Hovin herra on paksuissa turkeissaan päässyt reestään ja ojentaa nyt suitset Taka-Möyrylälle. Heh, siinä on! sanoo hän puuskuttaen.