United States or Comoros ? Vote for the TOP Country of the Week !
Laatikon pohjalla oli äitini merkkausvaate tyttö näet ei lakannut ennenkuin oli tyhjentänyt kaikki laatikosta ja isäni raamattu, jonka ensimmäiselle lehdelle nimemme olivat kirjoitetut. Tätä en antanut hänelle, vaikka hän kyllä pyysi ja rukoili saada lukea siitä ja vaikka vaikea oli kieltää.
"Onko siellä meidän nimemme ja puumerkkimme?" kysyivät asianomaiset hädissään. "Kaikki täydellisesti, sekä tytärten että vävyjen nimet ja puumerkit", selitti nimismies. "Kuka on ollut kirjoittajana? hän saa katkerasti vastata väärästä työstään", utelivat asianomaiset yhä. "Kirjoittajana on ollut viime vuotena kuollut pastorimme". "Ja entä vieraina miehinä?"
Ainoa varovaisuus, joka tätä paitse on vaarin otettava, on, että välttäisimme asian ilmitulon löytölasten-huoneesta tulevaisuudessa. Nyt on nimemme jokseenkin harvinainen ja jos meitä kirjoitettaisiin laitoksen päiväkirjoihin, niin saattaisi siitä aina jotakin seurata.
Ei meiltä edes tehty tutkivaa kysymystä; minä luulen että me olisimme voineet sanoa omat nimemme aivan vaaratta. Vaan minä olin edeltäkäsin neuvonut Rosaa että meidän tuli ottaa nyt äitimme sukunimi Maurice. Kansalaisina Maurice me siis astuimme ulos vankihuoneesta; sillä nimellä olemme sittemmin eläneet täällä piilopaikassamme.
Ja jos sinä vain tahdot, niin voin minä olla seurustelematta kenenkään kanssa, menemättä huviretkille ja kutsuihin, koska sinäkään et tanssi ja koska et rakasta kansanjuhlia. Usein istun minä puutarhassa sen koivun alla, jossa on nimemme ja jonka siimeksessä me viime kesänä vietimme niin monta unohtumatonta hetkeä. Minä istun ja ompelen hyräillen niitä lauluja, joita sinä rakastat.
Meidän kunniallinen nimemme on pidettävä puhtaana, vaikka kaikki muu menisi nurin narin".
»Onko ritari Duncan, Ardenvohrin herra, kunniasanallaan taannut tämän miehen turvallisuuden, herra markiisi?» kysyi eräs läsnäolijoista. »En sitä usko», vastasi markiisi; »mutta en ole vielä kerinnyt lukea hänen kirjettänsä.» »Olkaa sitten hyvä, herra markiisi, ja lukekaa se», kehoitti toinen Campbelleista. »Meidän hyvä nimemme ei saa tulla tahratuksi mokoman miehen tähden.»
"Mistä te olette?" kysyi nyt mummo meiltä ja katsoi meitä silmiin niin hartaasti ja lempeästi kuin suinkin hänen rypistyneet, ja kohmettuneet kaswonsa salliwat. Me sanoimme hänelle asuinpaikkamme ja nimemme. "Woi, kuinka hywiä ihmisiä te olette! Ei ikään minulle ole tämmöistä ystäwyyttä osoitettu", sanoi hän.
Vihdoin atenalainen sanoi muuttuneella, lempeällä, epäröivällä äänellä: »Kristitty, uskotko sinä oppiesi mukaan, että sielu on kuolematon että ne, jotka ovat täällä toisiaan rakastaneet, yhtyvät tuolla että haudan takana mainehikas nimemme loistaa puhtaana kaikista maisista tahroista että virrat, joita erämaat ja kalliot ovat toisistaan erottaneet, juhlallisessa Hadeksessa yhtyvät jälleen?»
Tarkoin tohtori tiedusteli tapauksen aikaa ja paikkaa ja kun ne oli muistikirjaansa pannut, kirjoitti hän meidän, Hilman ja minun, nimemme kirjaansa. Koko tapauksen sanoi tohtori julkaisevansa eräässä paljon levinneessä Suomen terveydenhoito-lehdessä. Vai niin, sanoi tohtori! Vai niin täperällä oli pojan henki! Oliko rovastikin sakastissa?