United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
AAPELI (eriks.) Hän rupeaa konstailemaan, ja tuntuupa kuin katuisi hän kauppaansa, ja minä, poika polonen, rakastuin häneen vahvasti. Mutta tahdonpa hänelle ilmoittaa, että on minulla rahaakin, neljäkymmentä riksiä. Nätti summa kyllä. (
EEVA. Maksa pois korea rasiani. AAPELI. Rasia! Onko mailmanloppu tullut? Antavatko kuolleensa maa ja meri, kuolema ja kipenöitsevä helvetti? Kas tämäpä vasta päivä on. EEVA. Voi minä mieletön lapsi! AAPELI. Sinä portto, anna tänne sormukseni. EEVA. Hoo! kas tässä, poikasein. EENOKKI. Elä elä, veljeni. AAPELI. Ihminen, miksi narrasit mua hevosellani sinua kyydittämään huoneeseeni?
Ja oma pelto tarvitsi mutaa, kun taas omenapuut... Ja siinä meni aika kotiutuessakin uuteen paikkaan ja ajatellessa, miten sitä nyt ollaan talon vuokralainen, jopa muutakin oikein, kerran; mukavaa oli istuskella naapureissa pakisten, että niin se Aapeli, hyvä mies, oli sanonut antavansa Putkinotkon hänelle ... jos... Mutta jäniksiä hän olikin ajellut pois puutarhasta, sen hän oli tehnyt!
Tommola lyö kipallisen löylyä, niin että paukkuu ja tuhka pöllyää, ja nousee sitten lavolle: »Ai, perkele, kuinka polttaa ... auringon paahtamia paikkoja. Ei tainnut olla tämä pikiöljy hyväksi? Olisi pitänyt voidella ehkä vaseliinilla. Sinunkin, Aapeli, olisi tullut voidella itseäsi. Mies saattaa pilata iäksi hermonsa, ellei voitele vähän itseään vaseliinilla aurinkokylvyn päälle.
AAPELI. Sula kateus. Ei ollut, näetkös, mentävä sisään; kartanolla seisoin vaan ja otin vastaan Eevan kapineita. Mutta koska viimein olimme valmiit lähtemään ja istuimme rattaille, niin arvaas, mitä tekivät? EENOKKI. Häijyn koiranjuonen. Tiedänmähän sen.
Eihän mielestäni Pirttilän paimen, Aapeli Könkölä, talvella ollut muita vallattomampi; mutta metsämatkoillamme oli toisin. Kerran saattoi hän meidät kovanlaiseen hätään. Aapeli oli hyvä laulamaan ja tavallisesti oli hän metsäkoulussamme laulun-opettajana. Hänen laulu-intonsa se myöskin oli, joka sai meidät ahdinkoon.
Monta viikkoa se kesti hautua, kuin pahantapainen tervauuni, ja olisiko vieläkään valmistunut, jos ei sattunut ilmestymään vanhaa hapatusta avuksi. Emäntä sen sai taas kuulla ensiksi. Se h n retkale, se Aapeli, kuuluu nyt asettuneen tälle kylälle olemaan. Vai tänne se on asettunut.
Sitä hän laulelikin reen pajulla istuessaan, ja kun ääni oli tavallisen hyvä, kuului se kauniilta, ja moni alkoi koetella eikö se häneltä lähtisi. Kirjoitapas, Aapeli, minulle se laulu, jota aina laulelet, houkutteli piika-Maija muutamana pyhänä. En minä sitä opi kuulemalla. Se on niin pitkä, että kehtaisiko tuota, esteli Aapeli. Kehtaa nyt, en minä muuten muista.
Kaksi heistä kannettiin pyörtyneinä kotiansa: Kuninkalan Eenokki ja Kissalan Aapeli. Ja paistoi silloin Aapelin pääkallo niskasta aina otsaan asti, paistoi kuin tinakannun pohja. Julianin koura oli tehnyt tämän töykeän raivaustyön. Mutta viimeinpä toki istuivat veljekset kotonsa avarassa tuvassa, väsyneinä kovin. JUHANI. Kenen vuoro on lämmittää sauna? TIMO. Onhan se minun.
Ja ehkä ovat vielä jäässä kiinni. Lukkarissa ne niitä näkyivät tekevän paperista. Lieneekö meillä niin vahvaa paperia. Välttää siihen, kunhan on paperia, tiesi Aapeli ja meni kaapistaan noutamaan tarpeettomia, opettelun aikuisia paperisälyjä. Näistä niitä saapi aluksi, sanoi hän ja alkoi muutamia leikellä ruokatunnin loppua odotellessaan.