United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Millä tavalla luonnistui asia? JOOSEPPI. Yölläpä vasta leikki nousi. Kovin levoton oli mestarini. Milloin pasteeraili hän, milloin heitti hän itsensä taasen vuoteelle, mutta samassa pyörähti hän ylös jälleen ja rupesi uudestaan pasteerailemaan raappien aina niskaansa. Kolme kertaa kävi hän valelemassa päätänsä kaivolla. Hän pelkäsi aivoansa, näette. EENOKKI. Eikä ihme; sillä onpa sitä pehmitetty.
Ja käykäät sitten käsi kädessä, Jumalan nimessä ja ilolintuen laulaessa haudan syvyyteen. Niin; mitä itse sanot, Aapeli? AAPELI. Ei minulla mitään sanottavaa ole. EENOKKI. Anna sitten sormus tänne. AAPELI. Tässä tämä on. Otanko ma vastaan sormusta? Voi minua mieletöntä! EENOKKI. Aapeli antaa tämän sormuksen sinulle, Eeva. AAPELI. Veisaa, veisaa! »Saatanan juonet kauvas poista»...
EENOKKI. Menköön hiiteen se naasikka! AAPELI. No no, no no! EENOKKI. Sinä katsot tämän vahingoksi? AAPELI. Pidinpä itseni jo melkein naineena miehenä, mutta olen toki taasen vanha nuori-poika, jonka elämä tuntuu mulle nyt kuin muurin raossa torkkuvan torakan ilta-auringon riutuvassa paisteessa.
AAPELI. Sula kateus. Ei ollut, näetkös, mentävä sisään; kartanolla seisoin vaan ja otin vastaan Eevan kapineita. Mutta koska viimein olimme valmiit lähtemään ja istuimme rattaille, niin arvaas, mitä tekivät? EENOKKI. Häijyn koiranjuonen. Tiedänmähän sen.
Suokoon Jumala, etten koskaan olis tätä tehnyt. Mikä hulluus minulta, mikä hulluus, jättää herrat ja tulla tänne turvekaton alle! AAPELI. Mutta miksi on morsian niin äänetön? EENOKKI. Tavallinen morsiamen alakuloisuus muuttaessansa miehelään. AAPELI. Ja asiamme ei olekkaan vielä oikein välikappaleellisesti päätetty.
AAPELI. Haukutko sinä minun virkaanikin? EENOKKI. Ei sovi soimata, ei sovi soimata kraatarin virkaa. EEVA. Minäkö kraatari Aapelin vaimoksi! AAPELI. Neito, etkö ymmärrä että haastelet vähän pahasti, pisteliäästi ja että tällä tavalla hämmennät kihlaushetkemme korkean, juhlallisen ilon? Kraatari Aapeli! Jaa-ah, mikä kraatari Aapelin on? Olenko minä varastanut ja siitä syystä oravia haukkunut?
EENOKKI. Päivää, Jooseppi! Päivää! EENOKKI. Sainpa mestariltas tärkeän kutsumuksen löydyttää itseäni tässä hänen huoneessansa noin tähän aikaan. JOOSEPPI. Niin on asia. EENOKKI. Miksi kutsui hän minua ja missä on hän itse? JOOSEPPI. Eikö ole teillä jo tietoa? EENOKKI. Ei yhtään, ei yhtään, poikaseni. JOOSEPPI. Tässä tapahtuu tänäpän kihlaus. EENOKKI. Kihlaus! Hm! Vai kihlaus. Kenen hän nai?
Tule syömään kanssamme. Me syömme, Eenokki. EENOKKI. Me syömme me. AAPELI. Onpa tässä mailmassa tekemistä. EENOKKI. Elä puhukkaan. AAPELI. Eeva, Eeva, mitä olen minä tehnyt sinulle, että sinä minulle niin paljon pahaa teit? EENOKKI. Elä ole hänestä huolivanasi. Hyväst! AAPELI. Hyväst! EENOKKI. Läksipä heilakka.
EENOKKI. Minä kysyn sinulta, Eeva Matintytär Helander, jos sinulla on vakaa aikomus tulla vaimoksi Aapeli Simeoninpojalle. EEVA. Minä en huoli hänestä, sanoin minä; en tuumaakaan. AAPELI. Kysy häneltä vielä kolmas kerta! EENOKKI. Minä kysyn sinulta, Eeva Matintytär Helander, jos sinulla on vakaa aikomus tulla vaimoksi Aapeli Simeoninpojalle.
EEVA. Miksi annoit itseäs narrata? EENOKKI. Hai djai! AAPELI. Jassoo! EEVA. Kyyditä minua ijankaikkisella pilkulla tästä samaa tietä takaisin, kraatari! AAPELI. Jassoo! Kyllä kyllä, jos rahan maksat, jos lyöt kaksi markkaa pöytään. Jooseppi tulkoon kyytiin. Kaksi markkaa tänne! EEVA. Ei yhtä penniäkään.