United States or Oman ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän on vankil Otanko minä nyt ryypyn ilman painiketta! lisäsi kivalteri, kääntyen viinurin puoleen; palanen makkaraa ja rinkilä... Kiirehdi! Sanoitko vankilassa? kysyi hämmästynyt laivuri.
Hän ylisti aviosäätyä ja omaa onneansa, siksi että hovineuvos vihdoin savupilvestänsä keskeytti hänen: "hyvä kyllä, mutta sanoppa mistä saan minä sellaisen hame-enkelin? Neljäkymmentä vuotta olen sitä hakenut yhtätarkoin kun Diogenes ihmistä, mutta turhaan. Vaan koska tahdot minua naittaa, niin sanoppa nyt, otanko ensimäisen oikialta tai vasemmaltako puolelta tulevan naisen?
Herrasväki on jo mennyt. Jos hän on petturi, niin XV:s KOHTAUS. Täällä ei ole ketään. Mennään sisään vaan. WILLE. Eikö ketään. KALLE. Katsos, kuinka täällä on siisti ja lämmin. Peijakas! Täällä minäkin mielelläni asuisin. Otanko mä palasen? KALLE. Uskallappas. Selma voisi vielä toruja siitä saada. WILLE. Yhden vaan. KALLE. Anna sen olla, tahi... Aina sinulla on halua varastamaan.
Mutta ... anteeksi ... mutta minäpä luen teille runon. Viimeisen runoni. Se on ehkä oikein hyvä, näin jos tohtii itse sanoa. Ei, se ei ole vielä paperilla, mutta minä teen sen heti. Ainoastaan arkki, jos saan luvan... Otanko paperikorista? Minä asetun hetkeksi tähän kirjoituspöydän ääreen, istukaa te muut vain, jutelkaa, minä saatan hyvin ottaa osaa pakinaanne.
Jospa minä taivuttaisin hänet yhtäkaikki ? Hän hymyili, katseli kattoon yhä, ja heilutteli jalkojaan. Mutta vähitellen silmät taaskin raukenivat, jalat herkesivät heilumasta ja kasvoihin tuli jälleen tuo äskeinen kyllästynyt ja välinpitämätön ilme. Tarkastin häntä syrjästä, ja odottelin hänen päätöstään polvillani matkalaukun luona. Otanko vaatteet ulos taas? Ei, Liisi hyvä, anna olla.
On hetkiä, jotka ovat vuoden pituisia. Tunnin kuluttua naputti Felton toistamiseen. Mylady hypähti vuoteelta ja meni avaamaan. Kaksi poikki viilattua ristikkorautaa jätti aukon, josta ihminen saattoi mahtua lävitse. Oletko valmis? kysyi Felton. Olen. Otanko mukaani mitään? Rahaa, jos sinulla on. Onneksi on minun annettu pitää mitä minulla oli.
»Otanko kirjeen mukaani?» kysyi Utterson. »Minun on nukuttava tämän asian päälle.» »Kuten tahdot minä jätän asian kokonaan sinun hoteihisi», oli vastaus. »Olen jo kokonaan kadottanut oman luottamukseni.» »No niin, minä ajattelen asiaa», sanoi juristi. »Vain yksi sana jäähyväisiksi. Hyde se tietysti saneli testamenttiisi tuon lauseen katoamisestasi?»
Provasti läksi virkansa toimiin kirkkoon, mutta muori jäi vaivojansa valittamaan pruustinnalle, joka ystävällisesti muovia kuunnellen, tarjosi hänelle kahvia sydämmen lohdutukseksi. "Voi hyvänen aika, otanko vielä?" sanoi muori mielissään, kun kolmatta kuppia tarjottiin.
Ihminen, joka rakastaa, ei tiedustele: rakastanko, otanko. Kysymys sinänsä on köyhyyden todistus. Se, joka rakastaa, hän tietää sen. Mutta kaikki eivät ole selvillä itsestään. Sisimmässä kuuluva ääni voi olla niin heikko, ettei tiedä, onko se »kutsumus», joka sydämen syvyydessä väräjää, todella tuollainen voimakas, oikeutettu ja omaksi ottava, jolle ei saa olla uskoton.
»Voi hyvänen aika, otanko vielä?» sanoi muori mielissään, kun kolmatta kuppia tarjottiin. »Totta kaiketi», vastasi ruustinna, »mitäs liikaa tuo nyt sitten olisi, olettehan pitkän matkan tullut, kyllä sen verran jaksatte juoda.»