United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lohduta minua sillä että saa hän oikein ankaran miehen, miehen, joka pitää siippansa kurissa ja Herran nuhteessa. KONRAD. Kaksi hälle antoi Luoja: hyvän sydämmen ja vikkelän mielen, ja näilläpä voimilla hän vallitsee kerran miehensä. HERMAN. No peijakas! onko Fokas niin sievä sielu, että kumartaa hän toffelia? KONRAD. Ei hän, vaan eräs toinen mies. HERMAN. Vaiti, ukko!
JUHANI. Onko peeveli riivannut sun aivos, poika? EERO. Ellei peeveli, niin metsäneito. LAURI. Niin tuumailen ja kerran teen. Siellä eläisimme vasta herroina, pyydellen lintuja, oravia, jäniksiä, kettuja, susia, mäyriä ja pöyrykarvaisia karhuja. JUHANI. No peijakas! annapas mennä koko Noakin arkki aina hiirestä hirveen asti.
"Niin, kyllä minä sen luulen, että se sinulle maistuisi, eikö niin peijakas, kuinka viehättävä ja iloinen hän on. Vanhankin miehen sydän oikein lämpenee häntä katsellessaan. Tämä kappale on kyllä maksunsa ansainnut". "On", sanoi Witt, "tämä kappale on hyvä. Soisin että hän saisi armaansa".
Ainapa, koska muistuttelin sinua sen niittämisestä, vastasit tuohon: »emmehän lähde juuri vielä; heinä kasvaa vielä että rotisee». JUHANI. Se on mennyt asia eikä parane siitä että sitä leksottelet. Aroniittu kasvaa sitä uhkeammin tulevana kesänä. Mutta kuka on mies, joka astelee kohden taloamme tuolla pellolla? TUOMAS. Lautamies Mäkelä. Mitä tahtoo mies? JUHANI. Nyt peijakas on irti.
Ah! peijakas, kyllä jo ymmärrän; semmoiset pyynnöt ottaa herra Porthos kovin pahaksensa silloinkuin hänellä ei ole rahoja; mutta minä tiedän, että hänellä niitä tällä kertaa kyllä on.
Peijakas, kun sais noin rikkaan ja kauniin tytön, ajattelee jok'ainoa itsekseen. JOHANNA. Vähät heistä. RISTO. Entäs seppä sitten! Usko pois, hän on haljeta harmiinsa, vaikka koettaa sitä peittää. No, tuollahan viimeinkin tuodaan juomat. KATRI. Mitäs ne tyttäret nyt noin toimessaan ovat? Tänä iltana täytyy kaikkien olla iloisia. Ei näitä tänlaisia pitoja vietetä joka päivä.
No, se olikin vaarallista aikaa, Venäjä oli silloin mahtava; tai ei: Bongman, peijakas, näki, että se oli heikko, sillä se ei jaksanutkaan ottaa väkisin poikiamme riviinsä, vaan saimme maksaa asevelvollisuutemme verona. Kuinka hän sen heikkouden arvasi, tuo Bongman? Omituista.
Näkyi viimein enään vasempi takajalkansa, minä ojensin pyssyni ja ammuin tassun poikki, poikki niinkuin rouskun, mutta pelastipa hän nahkansa kuitenkin. Poikki ammuin äijä-paran töppösen. TIMO. Voi peijakas! Kääppä poikki kuin jääpuikko, ja makasi edessänne maassa kuin pöydällä laskiais-sorkka? TAULA-MATTI. Ei sentähden juuri niin. TUOMAS. Mutta mistä huomasitte käpälän katkenneeksi?
Te luulette siis minulla olevan pelon aihetta? kysyi d'Artagnan. Joka nukkuu ruutimiinan päällä silloinkuin sen tulilanka on jo sytytetty, saattaa pitää itsensä olevan hyvässä turvassa teihin verrattuna, nuori ystäväni. Peijakas! sanoi d'Artagnan, jota herra de Tréville'n vakava ääni alkoi tehdä levottomaksi; mitäs on tehtävä? Olkaa aina varoillanne ennen kaikkia.
Sua eivät ihmiset kuullehet, mut metsä, metsä sun kuuli. Minä laulua lemmin ja laulajaa ja mulla on lämmin huuli. Se suukkosen saa, joka saavuttaa. Tulet Metsolan tuolla jo pilkoittaa.» Ja Tellervo huntua huiskuttaa ja laulaja kutsun kuulee. Hän sauvahan tarttuu ja tavoittaa, tytön kiini jo saaneensa luulee: Suo suudelmas! Mut kaukana, kas, taas tyttö on petturi, peijakas.