United States or Caribbean Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kivisydän lienee noita tunnetuita mehiläis-metsästäjöitä, joiksi muutamia puolivillejä kutsutaan, jotka ympäri heinäaavikoita ratsastelevat ja tuontuostakin ystävällisessä sovussa liittyvät intialaisiin". "Kuinka mielelläni enkö riistäisi sitä salaisuuden huntua, joka henkenne pelastajata ympäröi! Kentiesi joskus tähän tilaisuus tarjoutuu".
Herra pastori on vieläkin yhtä salaperäinen. Kuinka teillä voi olla sydäntä noin kiduttaa meitä molempia? Pölkkynen. Minä vakuutan se ei suinkaan ollut minun tarkoitukseni, mutta Neiti Kortman. Tuleeko se siis minun tehtäväkseni nostaa tuota huntua, joka tätä salaisuutta peittää. Olisiko sopivata että minä tunnustaisin että tiedän mistä on kysymys? Pölkkynen. Ooh, todellako! Neiti Kortman.
Maria on ollut välikappaleena Herran kädessä nostamassa sitä mustaa hairauksien ja valeluulojen huntua, jolla minun ja mieheni sielu oli peitetty. Meidän on täytynyt tämä pitää salassa kaikilta; kyllä voit ymmärtää minun sisällisen iloni ja kiitollisuuteni, kun sain tietää, että Herra on myös sinunkin saattanut totuuden tuntemaan."
Mutta vouti, joka on reestään naisia tähystellyt ja Annikilla, hentovartisella, silmiään ilahuttanut, nostaa huntua hänen kasvoiltaan ja virkkaa hänelle vetisesti silmää iskien: Joko on tyttöseni minulle saunan lämmittänyt?
Hän olisi mielellään tahtonut kantaa myrttiseppelettä ja huntua niinkuin kaupunkilaismorsian; mutta hän tahtoi kernaammin seurata vanhaa maantapaa kuin antaisi syytä ihmisten sanoa että hän oli pukeutunut säätynsä yli. Mads oli ostanut uudet vaatteet räätäliltä kaupungissa ja näytti oikein komealta, valkoinen kaulus ja musta liina kaulassa.
Minä olisin tullut jo paljon ennemmin, sanoo hän sitten. Mutta minullakin oli siellä omat taisteluni ja kärsimykseni. Johannes tahtoo saattaa hänet istumaan ja auttaa häntä hatun riisunnassa. Vasta silloin hän huomaa, että hänen vaimonsa on surupuvussa. Mitä tuo on? hän kysyy, hitaasti huntua sormellaan osoittaen. Sinä suret? Niin, vastaa rouva Rabbing, katsoen suoraan silmiin häntä.
Kirkossa oli niin paljo väkeä ja kaikki ne olivat minua pitempiä! En saanut nähdä mitään muuta kuin hiukan Hyrrän morsiushuntua ... prinsessan huntua, piti minun sanoa. Nyt minun täytyy piiloutua, ennenkuin kukaan ehtii tulla. Hiljaa, siellä tulee joku! Uks, sanoi Puks, kuninkaalliset häät ovat pahemmat kuin sota. Onko täällä koiranpenikka? Hiljaa, isä, minä olen täällä incognito .
Hän huntua heittää ja häilähtää, hän vierii ja väijyy ja väikkyy, hän milloin vierellä virnakoi, taas milloin loitolla läikkyy. Näet veitikka on tytär hongikon ja tanssi on luontoa Tellervon. ITKU PITK
Nämät viimeiset sanat julisti pieni, suloinen, Auneta D., joka nousi varpaisillensa, ripustaakseen huntua Kaarlon päähän, mutta hän ei koskaan saanut sitä kornetin korvia ylemmäksi. Luutnantti Mätälin tuli hänen avuksensa. Eleonora D. ja Miina P. olivat jo panneet suuren huivin hänen olkapäilleen ja kolme nuorta herraa kääri hänen ympärillensä lakanan, joka oli käytettävä hameen asemesta.
Se huurteheista huntua Käyttääpi verhonaan. Meill' pohjatuuli alati Kylmästi puhelee, Ja valoansa niukasti Aurinko jakelee. Mutt' tähtiyömme kirkkahat On meille mieluisat; Ja revontulet hehkuvat Meill' ilon tuottavat. Siis oomme aina maahamme Me tyytyväisiä Ja mieluisasti poljemme Isäimme jälkiä. "Oi, missä oot sa, rauhan maa? Kun saisin sinne vaeltaa!