United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !
Täsmälleen yhdentoista aikana illalla saapui hän tuon tutun torpan kartanolle, jossa hän tiesi armaansa olevan. Hänen sydämensä sykki ilosta kun tiesi tuossa tuokiossa saavansa sulkea armaansa sykkivää sydäntänsä vasten. Kovin palavustunut kun oli, istahti hän kartanolla olevalle isolle kivelle pyyhkiäkseen hikeä pois kasvoistansa ja hiukan tyynnyttääkseen itseänsä.
Hän astui huvimajaan noutaaksensa sieltä armaansa, mutta kun hän huomasi huoneen olevan tyhjän, niin hän heitti turbaninsa maahan ja raastoi kasvojaan ja rintaansa. Puutarhurille, joka juuri saapui paikalle, hän huusi: "Petturi, missä on prinsessa, mitä olet hänelle tehnyt? Tunnusta minulle totuus, tai lyön pääsi poikki!"
Parin päivän perästä loppui hänen monivaiheinen, vaikka lyhyt elämänsä. Seuraavana Sunnuntaina saatettiin hänen ruumiinsa viimiseen lepokammioonsa, armaansa rinnalle, lepäämään. Isäntä lausui: "Levätkäätte rauhassa! Maailma on taistelutanner, jossa usein vääryys totuuden polkee, mutta hauta sovittaa kaikki ja haudan tuolla puolen ei ole vääryydellä eikä kavaluudella mitään valtaa."
Sen lausuttua seppeleensä karkean Samassa päästään päästelee, Ja irtauttaen olkiraipan vyöltänsä Rukoilemahan rupee taas: "Oi ruhtinain, vihas' heitä armosta Vähäksi hetkiseksi vaan, Ja suo mun nähdä lempeyden kasvosi Ja kiittäin sua kuuntua!" Noin rukouksen lämpimällä hengellä Hän armaansa oil kohdannut, Ja viipyy polvillaan, ei suulla rukoillen, Vaan rakkaudella silmänsä.
Hän luki jokaisen sekunnin ja minuutin seinällä olevasta kellosta, joka vielä päälliseksi kulkusen lyönnillä ilmoitti, milloin puoli- ja koko-tunnit olivat täyteen tulleet. Pitkältä tuntui aika, sillä Matti oli päättänyt vielä tänä-iltana tavata armaansa. Hevoskyyti olisi vienyt hänet puolipenikulmaa syrjään, mutta hän kyllä pian sen välin juoksisi kun oli saanut kärryissä jalkojansa lepuuttaa.
Ei mitään estettä ollut enää hänen ja armaansa välillä, paitsi lyhyt maltin ja odotuksen aika. Suuressa talossaan ja hyvävaraisessa kodissaan näki Lauri nyt tuon nuoren ja kauniin Liisan toimittavan kaikki hänen mieltänsä myöten, vaikkapa Liisa siellä vielä piti palvelijan virkaa.
Rauhallisesti ja levollisesti, niinkuin oli elänytkin, meni hän myös toiseen mailmaan, siellä löytämään armaansa, jota täällä kaksikymmentä vuotta turhaan oli odottanut. Olkoon sielunsa Herran rauhassa! Me surimme häntä syvästi ja sydämmellisesti. Elina oli ensi alussa lohduttamatoin. Minullekin oli se aivan kova kohtaus.
Sitten hän kämmenillään löi molemmalle säärellensä ja sanoi itsekseen: "En milloinkaan ole koko elinaikanani noin hyvää nuorukaista nähnyt! Ja tuossahan hänen armaansa kurkistaa muurien takaa!" Kaunis nuori tyttö seisoi pienen majan portailla, jonka ympärillä kasvoi viiniköynnöksiä ja muita kasveja, ja katseli rantaan päin.
Kaarlo Alanen oli sen miehen nimi, jolle hän lempensä oli omistanut ja kauan, kauan oli hän odottanut, mutta vihdoin oli hän mukautunut olojen vaatimukseen. Ja maisteri Alanen hänkin oli odottanut, oli odottanut sitä hetkeä, milloin pääsisi paremmille tuloille, jotta voisi armaansa käydä noutamassa.
TIMON. Nyt joka mies sijalleen sitä vauhtia, kuin kiitäisi hän armaansa huulia kohti; ruoka on sama koko pöytäkunnalle.