United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
PORVARI. Kuninkaan kuolemako yhä totta? PORVARI. On, liian totta; Herra auta meitä! PORVARI. Siis myrsky tulossa? PORVARI. Ei, poika meitä Jumalan armosta on hallitseva. PORVARI. Voi maata, jonka valtias on lapsi! PORVARI. On silloin toki toivo hallinnosta, Kun holho-ajan ensin neuvoskunta, Ja, täyteen ikään tulleena, hän itse Siks on ja silloin hallitseva hyvin.
Naomi vaipui alas polvilleen ja peitti hameensa poimuihin kasvonsa, jolloin hedelmät, mitkä niin suurella vaivalla olivat ko'otut putosivat kadulle. Hänen rukouksensa armosta ja säälistä ei näyttänyt tekevän mitään vaikutusta hänen pyöveleihinsä, jotka ilkkuen olivat ympäröineet häntä.
Siitä kun on päästy, Niin tuo, ken hänest' irti pyrkii, tehköön Hänestä lopun. Mitä armoon tulee, Min kuuluu Lear ja Cordelia saavan, Kun voitamme ja he on vallassamme, Ei puhett' armosta. Kun näin on laita, Ei auta miettiä, vaan puolustaita. Toinen kohtaus. Kenttä kahden leirin välillä. EDGAR. Puun vieraanvaraisessa varjoss', isä, Tass' olkaa; rukoilkaa, ett' oikeus voittais.
Mutta hän riuhtaisihe irti ja huusi kovalla äänellä: »Autuaat, autuaat, autuaat!... taivaassa, taivaassa, karitsan verellä lunastetut ... kaikki, kaikki ... vapahdetut, pelastetut ... armosta ja laupeudesta.» Luullen hänen hourailevan, heittivät he kylmää vettä hänen silmilleen, että hän heräisi. Mutta hän ei herännyt eikä näkynyt tietävän mitään siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui.
XXIII. Rohkeus, jota toivomme ja pidämme arvossa, ei ole rohkeutta kuolla säädyllisesti, vaan rohkeutta elää miehekkäästi. Tämmoinen rohkeus on, kun sen kerran on Jumalan armosta saanut, syvällä sielussa; hyväätekevällä, lempeällä lämmöllään se ylläpitää kaikkia muita hyveitä ja taipumuksia, jotka ilman sitä eivät voisikaan elää.
Muille olisi pikemminkin ollut hyötyä niistä mietteistä, joita te silloin lausuitte. Ne olivat minulle hyväksi, sanoi hän ystävällisesti minä huomasin, että minun näköalani laajeni suuresti, vaikka uskon kautta armosta autuaaksitekevän evankeliumin julistaminen tulee tästä lähteinkin olemaan minun elämäni tehtävä.
Mitä etuoikeuksia teillä täällä on?... Teidän on kauniisti tyydyttävä siihen, mitä armosta annetaan ... tai ollaan antamatta ... ja sillä hyvä! Ja nyt olemme kuitit! Eipä niinkään! Odottakaa emäntä, vielä vähäisen! En jaksa kuunnella lorujanne!
Jouko pyörähti nurkan taa ja katosi näkyvistä. Samassa tuli pastori kutsumaan poikia sisään ja vei heidät vanhaan pirttiin. Kun ei ketään näkynyt pihalla, hiipi Jouko sinne takaisin ja asettui tuvan pienen ikkunan taa, siitä katsomaan ja kuuntelemaan. Painaen otsansa ikkunan ruutuun kiinni näki hän poikain seisovan kehässä pöydän edessä ja papin istuvan penkin päässä heidän keskessään. Kaikkia papin sanoja hän ei erottanut, kuuli tämän vain puhuvan armosta ja laupeudesta ja kiiltävistä vaatteista.
Se yksin, Jumala itse, on pelastaja, vapahtaja. Kaikki teologiset riidat ja kiistat Jumalan armosta, ihmisen omasta voimasta j.n.e. tulevat aivan arvottomiksi hänen silmissään.
Minä se olen. Teidän tyttärellenne olin enemmän kuin ystävä. Minä rakastin häntä ja hän rakasti minua. Keisarillisesta armosta Sprengtportin huulet liikkuivat vastausta varten, mutta sanat takertuivat hänen kurkkuunsa ja haihtuivat käsittämättöminä.