United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen lausuttua seppeleensä karkean Samassa päästään päästelee, Ja irtauttaen olkiraipan vyöltänsä Rukoilemahan rupee taas: "Oi ruhtinain, vihas' heitä armosta Vähäksi hetkiseksi vaan, Ja suo mun nähdä lempeyden kasvosi Ja kiittäin sua kuuntua!" Noin rukouksen lämpimällä hengellä Hän armaansa oil kohdannut, Ja viipyy polvillaan, ei suulla rukoillen, Vaan rakkaudella silmänsä.
Kun sua kiittäin, sua ylistäin mun paisuu sydämeni, silloin vasta ma tunnen ihmisonnen puhtaimman; sinussa yksin tunsin jumalaista. Niin maiset jumalat muist' eroaa maan lapsista, kuin itse sallimus käy yli viisaimmankin älyn, tahdon.
Sa puoliks tervetullut, sun puoliks soisin pois. Sua kirota en saata. Se raskas rikos ois. Sa lahja elämältä liet muuan sinäkin ja löisin antajaasi jos sinut kiroisin. Sain lahjaa monta muuta. Ja kukkuraksi sun. Sun antajasi eteen ma kiittäin polvistun. Jos katoat sa keltä, ei enään mitään jää. Niin kauvan kun on kipu, on myöskin elämää. Sua kipu tervehdin. Sinikallio rannassa taivaan.
Hän on paras auttajani Vaivoissa tään maailman. Hänen kauttaan tulevani Toivon iloon taivahan. Kulje kunne tahdot sinä! Taivahasen kuljen mä Raadollisna, köyhänä. Siellä veisaan virttä uutta, Kiittäin aina Jumalaa. Veisaa mistä tahdot sinä! Jesuksesta veisaan mä; Armahin Hän ystävä. Ei voi oma tieto auttaa Ahtaan portin läpitsen, Ei myös suuren opin kautta Siitä päästä sisällen.
Iloiten lausui Valtiattareni: »Kas, katso ylhäistä, min vuoksi vieläi maan päällä käydään niin Galiziassa!» Kuin kyyhky painauu luo puolisonsa ja toinen toista kuhertaa ja kiertää ja tahtoo tuolle hellyyttänsä näyttää; niin näin nyt, kuinka toinen toistaan suuret nuo vallat tervehtivät kunnioittain ja kiittäin ruokaa, jota siellä syödään.
Tääll' isämme on asuneet Ja taistelleet ja toivoneet; Me saman saimme asunnon Ja samat vaiheet kohtalon. Ja tietä meidän viittomaa Tääll' lapsemmekin vaeltaa Perien työmme, rientomme Ja kiittäin Herraa niinkuin me. Oi, huomaas ota rakkaaseen Tää maamme tuhatjärvineen; Hyvyytes siihen vuotakoon Kuin kaste kukkataimistoon!
Ja Hänen tahdossaan on meillä rauha: Hän meri on, päin jota kaikki liikkuu, min itse luo Hän ja min luonto muovaa.» Tajusin nyt ma, kuink' on kaikkialla taivaassa paratiisi, vaikka samoin ylimmän hyvän armo siell' ei sada. Mut kuin yks ruokalaji kyllästyttää ja toiseen viel' on himo ihmisellä ja tään hän ottaa, tuon hän kiittäin torjuu;
On Teidän *pakko*, ootte velkapää minulle runsaat Luojan lahjat nää. Runoina unelmanne soimaan jää! Pahasti tein, kun tapoin lintunne, ol' laulun kirjain kirja Teille se. Niin laulakaa, mua ette jättää voi, runoni silloin Teille kiittäin soi! Ja kun mun *osaatte*, kun tyhjä oon, kun viime virteni syysilman täyttää? katselee häntä. Te silloin käytte linnun kohtaloon. Osoittaa puutarhaan päin.
Jokaisen askeleen maata laaksoissa ja vuorilla oli tiheä ja uuttera väestö suurimmalla huolella viljellyt, ja maan tasoittamisella ja taidollisella kastelemisella oli ihmisien uutteruus saanut aikaan hedelmällisyyden, josta pyhät kirjoittajat kiittäin ja ihmetellen puhuvat ja veisaavat. Niityillä ja vainioilla vilisivät lukuisat karja- ja lammaslaumat.
Ja kuin vähä tähti, mi välkkyvi yössä, on yksilö maailman tuskassa, työssä, hän rientää, hän ryntää, hän sammuu, hän haihtuu, ei Henki, mi maailman mahdiksi vaihtuu, ei parhain, mi etsijän askelet johti, pyhin ei, jota astui ja pyrki hän kohti, vaan kuin valojuova käy kannella taivaan, niin jälkensä jää iki ihmisten vaivaan, jumaloit' yhä juhlien, suuruutta siittäin, viel' uhmassa taivahan valtoja kiittäin.