United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Murheen okaat peität Sä säälin vaalevilla ruusuilla. Valkoinen ruusu pyhän rakkauden On merkki; maallinen tuo punaliekki On sammutettu, lehdet valkoiset Kohoovat niin kuin enkelien siivet. AKSEL. Voi, Valpur! Valpur! VALPURI. Armas ystävä! Sä mieltäs lohduta. AKSEL. Vai lohduttaisin? Oi, miten voit sa tointua niin pian, Niin helposti? VALPURI. Ma olin valmistaunut. AKSEL. Olitko valmistaunut?
Herra on kuullut lesken huokaukset, Herra on seisauttanut lesken kyynelet. Lohduta mieltäsi, lohduta mieltäsi, lapsesi elävät jälleen! Niin! niin! lainehtivalla tanterella innokas Asriel loistaa niinkuin tähti, ja rohkea Scherirah pudistaa keihästänsä ankaran Jabasterin käyräsapelin vieressä.
Hän nosti kasvonsa taivasta kohti ja lausui suurella äänellä: "Oi laupias Kriste, katso tämän kärsivän sydämen puoleen ja lohduta sitä! Oi laupias Kriste, käännä myrsky pois lammaslaumastasi! Oi laupias Kriste, joka itse rukoilit Isää ottamaan pois huuliltasi katkeran kalkin, käännä se pois palvelijasi huulilta! Amen!"
Olisinko rakastanut tuota mieletöntä enemmin kuin luulinkaan. Abdallah katseli teloittajaa ylpeästi hymyillen. Poika-raukka, sanoi Hafiz, syleillen sisarenpoikaansa, minä olen syynä sinun kuolemaasi. Ei, isä, vastasi nuorukainen, se on Jumala, joka antaa elämän ja kuoleman. Käy hänen tahtonsa alaiseksi ja lohduta äitiäni.
Mikään muu ei minua Tyydytä, ei lohduta; Jos sä minut jätät vaan, Kohta kaadun kuolemaan. Jesusta ei sulompaa Kanna taivas eikä maa; Sitte me sen tiedämme, Kun me Hänet tunnemme. Hän niin mielen helläks saa, Sydämenkin sulattaa, Että ilomielellä Häneen voimme tyytyä. Oi, kuin meill' on etuja Ihmeisiä altisna Jesuksessa Herrassa, Jos vain voimme uskoa!
Kukaan ei lohduta, kukaan ei tule avuksi. En voi muuta kuin itkeä vaan, itkeä itsekseni ja surra kurjaa kohtaloani. Hän kävelee pää pystyssä, iloitsee ehkä vaan konnantyönsä onnistumisesta. Niin, konnantyön! Kuinka saatoin minä kokematon tyttö niin varoillani olla. Hän sokasi minut ja vei mukanaan. Nyt aukenivat silmäni, mutta myöhään. Kurja!
Tässä tahdon kuolla kukoistavalla sijalla. ANGELO. Oi Claudio, mun kallis ystäväni! GIOTTI. Uskollisuus itse! CLAUDIO. Lohduta äitiäni. ANGELO. Kurja äiti! Herra Canzio, mitä olette tehnyt? CANZIO. Tappanut Claudion. ANGELO. Ja hänen äitinsä. CLAUDIO.
»Virvoittele väsyneitä, Murheellista lohduta, Käymään oikeoita teitä Eksyneitä johdata!» Henki ihastui jo tästä, Kiitti Luojaa armostaan; Iloisena tehtävästä Riensi alas maailmaan. Sama henki kulkee täällä Aina vielä, valoo tuo. Rauhassa ja myrskysäällä Uuden innon meihin luo. Murheellista, onnetonta, Köyhää, sairast', orpoa, Vaivaisparkaa avutonta, Lohduttaa voi kaikkia.
"Minä itken erään miehen uskottomuutta ja suren yksinäistä ja hyljättyä tilaani." "Lohduta mieltäsi, surulles on loppu tuleva. Sinä näet minussa Maurilaisen prinsessan, joka, niinkuin sinäkin, on ollut onneton rakkaudessaan. Eräs kristitty ritari, sinun kantaisäsi, voitti sydämeni ja olis tahtonut viedä minut syntymäseudullen ja kirkon helmaan.
Lohduta minua sillä että saa hän oikein ankaran miehen, miehen, joka pitää siippansa kurissa ja Herran nuhteessa. KONRAD. Kaksi hälle antoi Luoja: hyvän sydämmen ja vikkelän mielen, ja näilläpä voimilla hän vallitsee kerran miehensä. HERMAN. No peijakas! onko Fokas niin sievä sielu, että kumartaa hän toffelia? KONRAD. Ei hän, vaan eräs toinen mies. HERMAN. Vaiti, ukko!