United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta seisonpa toki lähempänä ihmissukua kuin kenties ulkomuotoni näyttää, ja sentähden taidan myös tuntea lapsen rakkautta äitiäni kohtaan takasin.
Sinä et ole minua ottava tällä tavalla, sen minä tiedän; mutta sinun täytyy auttaa minua äitiäni vastaan." "En suinkaan tahdo tehdä sinua onnettomaksi, Henriette; mutta sinä et saa vastustaa äitiäsi." "Mutta minä en tahdo enkä voi ottaa ketäkään toista, paitsi sen, jota rakastan!"
Kaikki ihmiset pitäisivät minua hulluna. Tiedättehän, armas ystäväni, kuinka suuresti Ida-siskoni itsepäinen, harvinainen käytös äköittää äitiäni; mutta minä en todella voi muuta tehdä, kuin ihmetellä ja kunnioittaa Idaa ja hänen luonteensa lujuutta, joka minulta puuttuu.
Sillä aikaa kuin minä kiipeilin kivien välissä ja söin vaadermamarjoja, kutsui isä äitiäni luokseen.
Isäni heräsi syvistä mietteistänsä ja katseli hymyellen äitiäni, joka nauroi oikein makeasti. "Rakas poikani", lausui äitini, "tiedäthän, että isäsi on köyhä ja saapi kyllin tehdä työtä, voidaksensa elättää omat lapsensa; kuinka siis luulet, että hänen varansa kannattaisivat elättää pientä tyttöä vielä lisäksi?" Minä huokasin raskaasti.
Sitä paitsi, toisti hän hetkisen vaiti oltuansa, sillä hän voi tuskin puhua, sitä paitsi niin ... niin hoida sinä äitiäni, sovita niin, että hän saa lepoa ia rauhan vanhoilla päivillänsä... Näes, minä en voi ... nyt tulee sinun tehdä kalkki. Kauniita toimia, vai kuinka? lisäsi hän, ja eräs hänen entisistä, lapsellisesti iloisista, hymyilyistänsä lensi hänen kasvoillensa.
"Ettehän liene pelästyttäneet vanhaa äitiäni ilmoituksella kuolemastani?" olivat ensimmäiset sanat, jotka everstiluutnantti Stålsköld sillä hän se todellakin oli lausui juostessaan Jakobsson'ia vastaan.
Isäni oli ennen, niinkuin minä luulen, ollut hänen suosikkinsa; mutta hän suuttui silmättömäksi isäni naimisesta, koska äitini oli "vaksi-vauva". Hän ei ollut koskaan nähnyt äitiäni, mutta tiesi, ettei tämä ollut vielä täyttänyt kahtakymmentä. Isäni ja Miss Betsey eivät milloinkaan enää tavanneet toisiansa.
"Sinä olet monta päivää ollut poissa" sanoi hän yksitotisesti "Ethän, toivoakseni, huolimattomaksi ruvenne?" "Minä holhoin äitiäni, herra". "Onko hänen sitten nyt parempi?" "Hän on kuollut", vastasi Fredrik itkien. Herra Kartmann näytti hämmästyvän. "Lapsi parkaa!" sanoi hän, "ja milloin?" "Toissa päivänä."
Kun äiti yritti menemään isän luo, tapasi hän oven lukossa. Vähän ajan perästä tuli isä luoksemme hyvin hämmästyneen näköisenä. Hänen katseensa oli niin rukoileva, niin sydämmeen tunkeva, että minä vieläkin muistan sen. Oudolla kiihkolla syleili hän äitiäni ja vakuutti rakkauttaan. Sitte otti hän minut syliinsä ja puristi niin kovasti, että minä oikein parkasin.