United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Senjälkeen suostuttiin kaksintaistelun paikasta, ja sittenkuin yhtymis-aikakin oli määrätty k:lo 6:ksi seuraavan päivän iltapuolella, lähti everstiluutnantti pois Jakobsson'in seurassa, joka metelin aikana oli asettunut puisevan tuolin taakse, vakaasti päättäen käyttää sitä lyömäaseena, jos everstiluutnantin kimppuun olisi käynyt useampia vastustajia yht'aikaa.
"Minulla on kupeellani tuomari, jonka oikeuston eteen minä koska tahansa saatan kutsua nämät lurjukset vastaamaan häväisevistä puheistaan siitä, jonka kengännauhojakaan he eivät ole kelvolliset päästämään". Everstiluutnantti oli tuskin ehtinyt lausua nämät sanat, kun sisähuoneen ovi aukeni ja nuori ylpeän ja ylhäisen näköinen aatelismies astui saliin.
Jos everstiluutnantti olisi katsellut tätä talonpoikaa yhtä tarkoin kuin hän katseli tuota kuluneesen päällysviittaan puettua herraa, olisi hän tuntenut hänen hyväksi ystäväkseen Jakobsson'iksi.
Prinssi Kaarlo Kustaa otti everstiluutnantti Stålsköld'in vastaan vanhana sotatoverina iloisella ja sydämmellisellä tavallaan, keskusteli tuosta rakkaasta leiri-elämästä sekä joi aimo pikarin vaahtoavaa viiniä hänen onnekseen. Everstiluutnantti jätti
Everstiluutnantti ei katsonut sentähden röyhkeän vastustajansa ansaitsevan vastaustakaan, vaan tarttui voimakkaalla kädellä hänen rintaansa, ja paiskasi hänen sitten niinkuin lapsen kauvaksi luotansa. Se erinomainen voima, jota hän tässä näytti, teki suuren vaikutuksen ympärillä seisoviin talonpoikiin, niin että heiltä pääsi kummastuksen huutoja.
"Menkää te edeltä, herra ylipäällysmies. Minä ilmoitan, että olen äkkiä ruvennut voimaan pahoin, ja sitten seuraan teitä". "Tämä tuumamme on monessa suhteessa oivallinen. Ei olisi hyvä, että meidän nähtäisiin kulkevan yhdessä. Tuolla ulkona odotan teitä". Sitten kuin ylipäällysmies oli lausunut nämät sanat, lähti hän pois, mutta everstiluutnantti Stålsköld jäi vielä hetkeksi ikkunanloukkoon.
Alussa vuotta 1654 sai everstiluutnantti ystävältänsä Jakobsson'ilta näin kuuluvan kirjeen: Tukholma Helmikuun 20 p:nä 1654.
Viimein huudahti hän kuitenkin: "Hyvä Jumala, miten siunatun hyväntahtoinen kuningas tuo kuningatar kuitenkin on, kun on ollut niin armollinen herra everstiluutnanttia ja entäs minua sitten, syntistä ihmisparkaa kohtaan! Saanhan minäkin matkustaa Paimioon, herra everstiluutnantti?"
Nämätkin ehdoitukset hylkäsi kuningatar heti, ja everstiluutnantti, joka huomasi tyytymättömyyden pilviä kokoontuvan hänen ylpeälle otsallensa, ei tohtinut enää tehdä vastaväitteitä. Asia jäi siksi, että hänen piti matkustaman Kalmariin, ja tällä päätöksellä lähti hän pois. Mahdollisimman kiireesti alkoi everstiluutnantti matkansa, mutta päästyään kerran kaupungista, ei hän juuri kiirehtinyt.
Oikeastaan on se ylhäisempiä ihmisiä varten kuin minä olen, mutta minä tunnen isännän ja pistäyn aina välistä sisälle maistamaan hänen todellakin oivallisia viinejänsä. Kuningattaren kellari ei ole niin hyvin varustettu kuin hänen. Tämä onkin ainoa paikka Tukholmassa, jossa, jos oikein tahtoo antautua nautintoihin, saapi lasin Tokaj-viiniä". Everstiluutnantti katseli ympärillensä.