United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vielä tänä yönä täytyy lähettää lähetti hänelle tätä ilmoittamaan! Mutta siihen tarvitaan mies, jonka vaiti oloon täydellisesti voi luottaa, sillä kuten helposti ymmärrätte, herra everstiluutnantti, niin on tärkein kohta tässä juuri se, ett'ei kuningatar koskaan saa vähintäkään vihiä tämän ilmoituksen lähettämisestä.
Tietäkää, ystävä everstiluutnantti, että laivassa tulee olemaan muitakin matkustajia, kuin te". "Keitä sitten?" "Arvatkaappa! He ovat hyvin tuttuja". "Tiedän itseni huonoksi arvaajaksi enkä uskalla koettaa". "Paroni Gyllenström". "Hänkö!!" "Ja hänen perheensä". "Siis Elvirakin?" "Hänkin"... "Sitten lienee parasta, ett'en minä lähde 'Kaarle Kustaa' nimisellä jahdillanne".
Ja everstiluutnantti vaipui syviin ajatuksiin, muistellen uudestaan mielessään aamupuolista kohtausta linnassa. Kuka oli tuo mustapukuinen mies, jonka hän oli nähnyt ja kuullut puhelevan kuningattaren kanssa? Niistä suosituskirjeistä häntä varten, jotka kuningatar sanoi lähettävänsä jesuiitti-kenraalille, päätti everstiluutnantti, että mies varmaankin oli jesuiitti.
Odottamattomia esteitä lienee varmaankin tullut, ja näyttää melkein siltä kuin Hänen Majesteettinsa matkan tarkoitusta ei saavutettaisikaan". "Niin käyvän olen minäkin pelännyt", arveli everstiluutnantti ja katseli hymyillen viekasta ja varovaista vaatetusmestaria. "Kuinka niin? Oletteko saaneet tietoja jahtimestarista?" "En ensinkään.
Everstiluutnantti ilmoitti tämän käskyn henkikaartilaiselle, joka sitten ratsasti täyttä laukkaa edelle. Kuningatar itse ajoi hiljaista juoksua ja katseli miettivästi niitä kauniita näkö-aloja, jotka levenivät hänen silmiensä eteen.
Löytyipä henkilö, joka enimmäkseen oleskeli kannella ja jonka everstiluutnantti näki joka kerran kun pisti päätänsä kajuutasta, ja tämä oli paronin taloudenhoitaja herra Mörk.
"Kuulin, teidän Majesteettinne", vastasi everstiluutnantti ja kannusti hevostansa, kiirehtien matkaan, osaksi saadaksensa selville oliko tässä todellakin petosta kysymyksessä, osittain salataksensa sitä ehdotonta hämmästystä, jota itse tapaus kuningattaren kertomuksen ohessa oli hänessä herättänyt.
Venemiehillä ei ollut tähän enään mitään väittämistä, ja pian kiiti nopeakulkuinen vene eteenpäin vaahto kuohuen keulassa. Onnellisesti saavuttuaan Borgholm'iin pyysi ja pääsikin everstiluutnantti heti prinssi Kaarlo Kustaan uskotun ja suosikin, eversti Würtz'in puheille. Hänelle ilmoitti everstiluutnantti asiansa.
Mutta mikä oli hänen nimensä ja virkansa muuten, ja minkä varjossa rikkoi hän sitä lakia, joka kuolemanrangaistuksen uhalla kielsi paavillisia käännyttäjiä näyttäytymästä Ruotsin valtakunnan rajojen sisällä? Näihin kaikkiin kysymyksiin päätti everstiluutnantti tavalla tahi toisella hankkia tyydyttävän vastauksen.
Hampurissa, niin saattaisi käydä niin, että tuon hänet elävänä ja vahingoittumatta oikeuden käsiin". Kuningatar punastui ja katsoi tutkivasti ja mitä terävimmin everstiluutnanttiin, joka kesti tämän katseen. "Minkä johdosta luulette häntä voitavan tavata Hampurissa", kysyi hän. "Luuloni perustuu seuraavaan", vastasi everstiluutnantti.