Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Tällä matkalla sai Elvira Jakobsson'ilta kuulla onnettomuuden, joka oli kohdannut Stålsköld'iä, ja riemuitsevalla ilvehymyllä koetti Gyllenström kehoittaa häntä hänen taluttamanansa uskaltamaan laivankannelle katsomaan vaahtoavaa merta, jonka syvyyteen muinoin niin onnellinen kilpailija, sen pahempi, ainiaaksi oli kadonnut.
Eikä vastusteleminen olisikaan häntä kauaksi auttanut, sillä kenraalilla oli isänvallasta sellaiset mielipiteet, että hänen kaikissa asioissa ehdottomasti tuli noudattaa isänsä tahtoa. Pait sitä oli hänellä tärkeitä syitä saada paroni Gyllenström vävyksensä.
Nyt sekin seikka, josta Fleming oli puhunut, äkkiä selkeni kapteenille, sillä hän ei enää epäillyt, että paroni Gyllenström juuri oli tuo kuningattaren mahtava neuvon-antaja, joka oli kokenut tehdä häntä hallitsijattarensa silmissä kapinoitsijain liittolaiseksi. Kuningattaren viittauksesta lähti nyt kapteenin opaskin huoneesta pois. Kristiina oli silminnähtävästi pahalla tuulella.
Paris prinssin osaa näytti ylkä, valtiokamariherra Gyllenström. Elvira S hjelm oli vaalea-verinen ja hänen tummansiniset silmänsä loistivat kirkkaammin kuin timantit siinä jalokivi-koristeessa, jolla hänen kastanjankarvaiset suortuvansa olivat kiinnitetyt hänen kiireellensä. Mutta näiden silmäin katse oli haaveksivainen ja surumielinen niinkuin hieno hymyilykin hänen huulillansa.
Tietäkää, ystävä everstiluutnantti, että laivassa tulee olemaan muitakin matkustajia, kuin te". "Keitä sitten?" "Arvatkaappa! He ovat hyvin tuttuja". "Tiedän itseni huonoksi arvaajaksi enkä uskalla koettaa". "Paroni Gyllenström". "Hänkö!!" "Ja hänen perheensä". "Siis Elvirakin?" "Hänkin"... "Sitten lienee parasta, ett'en minä lähde 'Kaarle Kustaa' nimisellä jahdillanne".
"Lakatkaa paatuneista syytöksistänne ja tehkää minulle tili, jota vaadin teiltä", ärjäsi hän, ja astui taasen askeleen lähemmäksi vankiansa. "Minä en ole velvollinen tekemään teille mitään tiliä enkä aio sitä tehdäkään!" vakuutti parooni Gyllenström.
P le piilee hänessä niinkuin toisissakin, vaikk'ei sen pukinjalka tätä nykyä ole näkyvissä," säisti Jakobsson. "Hm sinun kanssas ei pidä kiistellä vapaasukuisista. Kuka heistä tänäpänä viettää häitään?" "Kuka? Kuningattaren lemmikki, paroni Gyllenström, jonka kuningatar nykyisin on korottanut valtion kamariherraksi. Valtion kamariherra!
"Siinä tapauksessa tahdon ilmoittaa teille että paroni Gyllenström asuu siellä ja että hän myöskin on paikan omistaja". "Paroni Gyllenström!" huudahti eversti kalveten. "Tunnetko sinä sen herran?" lisäsi hän tuokion vaiti oltuansa. "Tunnen, herra eversti, minä tunnen hänen varsin hyvin, sillä minä tiedän että hän on enemmän perkele kuin ihminen". "Miksi niin arvelet?"
Majuri Gyllenström tuli luokseni ja sanoi kättäni pudistaen: »Hyvin tehty, Löfving, mutta kuinka meidän on nyt teitä nimitettävä, sillä vasen korvannehan on riekaleina?» Sivusin kädellä mainittua ruumiinosaani ja huomasin vasta nyt, että kaulalleni vuoti verta, sillä venäläisen kuula oli rikkonut korvalehteni, joka riippui riekaleena alas poskelle.
"Olkaa huoleti", vastasi parooni Gyllenström. "Minähän olen aseettomana, ihan aseettomana". Tästä vastauksesta tyyntyi eversti hiukan. He kulkivat edelleen äänettöminä ja niin saapuivat he vuoriselänteelle, jonka onkaloista hyökyvä koski syöksi alas. Täällä jyrkkeni polku ja kierteli kolkkoin, uhkaavain kalliolohkareiden välitse.
Päivän Sana
Muut Etsivät