United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Noin useimmiten on asianlaita", sanoi vaimoni. "Se on kuin sanoisi naapurilleen: teitä kutsutaan kaikkein muitten tuttavaimme kera jossai määrin uskaltamaan henkenne ja terveytenne, mutta ellette tahdo tulla, niin älkää sitte parjatkokaan ettemme ole vieraanvaraisuutta teille tarjonneet.
Ne kiitiwät opin korkeimmille kukkuloille, aina parnassolle saakka ... kirjailijamaineeseen ne warustausiwat kärsimään, odottamaan, uskaltamaan ja toiwomaan ja woittamaan. "Lotta, Lotta! Sinun tähtesi tämän kaiken tahdon kestää, tahdon kärsiä, odottaa ja toiwoa.
»Minä, joka olen sinunkin käsistäsi päässyt, rohkea Stratonike», Lydon sanoi, »olen omani uskaltamaan taisteluun jalopeuran kanssa, arvelen.» »Mutta sanohan», Tetraides virkkoi, »missä on se soma nuori tyttö, joka oli luonanne, sokea, kirkassilmäinen tyttö? En ole nähnyt häntä pitkään aikaan.» »Hän on liian hyvä sinulle, Neptunuksen poika», emäntä sanoi, »ja liian sievä luulenpa meille kaikille.
"Luulen olevani tämän asian lopputarkoituksen jäljillä sanoi Aake Berg Me nostatamme rahvaan kapinaan, valloitamme vankilan ja pelastamme vangit. Jumala suokoon meidän onnistua! Olen valmis uskaltamaan paljon onnetonta veljeäni pelastaakseni." "Tämä oli minunkin tuumani. Ilokseni kuulen nyt että toisetkin ovat samaa asiaa ajatelleet" sanoi Jakobsson.
Hän kehoitti Leenaa uskaltamaan ja turvaamaan ainoastaan näihin Jumalan lupauksiin, osottaen, että ne paikat lupasivat pelastusta juuri hänen kaltaisilleen syntisille, ja että ei yksikään piirto hänen sanastaan pidä hukkuman. Puoli päivää he näin Raamattua tutkivat.
Ei hän eikä Reine Allix voinut ymmärtää, että miehen velvollisuus olisi kotinsa jättäminen, mutta tuossa kodissaan olivat molemmat yhtä valmiit kaikkea uskaltamaan, kaikkea kärsimään. Tuo oli ahdasta isänmaanrakkautta, mutta siinä oli sekä jaloutta ja pitkämielisyyttä että kärsivällisyyttä.
Kun torvi toitahtaa, laukaus pamahtaa, käy se minuun läpi ytimen ja luun! Vaan, ah, se ei houkuttele minua! Sepä ei miehistytä minua yhdessä ryhtymään, yhdessä pelastamaan, uskaltamaan. Kurja, halpa tila! Paremp' on lopettaa elämä kerralla. Tuonnoin heittäysin minä veteen, upposin vaan tää hädän-arka luonto oli vahvempi; minä tunsin osaavani uida, ja pelastuin vasten tahtoani.
Kirjoitettuansa sen, astui hän taas ikkunan luo. Kartano, niinkuin kaikki senlaiset tehdasrakennukset, oli hyvin korkea. Hetkisen mittaili Fredrik silmillänsä korkeutta, mutta päätöksensä oli luja. Usein oli hän lapsena leikkiessään kiipeillyt puihin ja katoille; hän oli tottunut rohkeaksi ja asiain vaatiessa uskaltamaan kaikkea.
He ovat kaikki samaa toivoa täynnä, sama kehoittava syy vaikuttaa kaikkiin, eikä ole sitä miestä vai miestä? ei ole sitä naista, eikä liioin lastakaan, joka ei ole valmis kaikkia uskaltamaan, jopa kuolemaan menemään. Mistä tämä tunto tulee, tämä into, niin yleinen, niin hurjanrohkea? Se ei ole ainoastaan inhimillinen eikä kansallinen, se tottelee suurempaa kehoitinta, kuin vaan isänmaanrakkautta.
*Rebekka*. Sen tähden että Rosmersholma on lamannut minut. Täällä minun oma, uljas tahtoni on tukahutettu. Murrettu! Se aika on ollut ja mennyt, jolloin minulla oli rohkeutta uskaltamaan mitä tahansa. Minä olen menettänyt toimintakykyni, Rosmer. *Rosmer*. Sano minulle, kuinka se on tapahtunut. *Rebekka*. Se on lähtenyt yhdys-elämästä sinun kanssasi! *Rosmer*. Mutta kuinka? Kuinka?