Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Minä nukuin rauhattomasti, vastasi tämä. Lienette nähnyt unta... En. Te vapisette, Drake, olette sairas. Joutavia... Minä en ole koskaan sairas ... vertani vain hyytää ... yö on kylmä... Maatkaa te, Skytte! Drake kääri kauhtanan ympärilleen, otti kirjan käteensä ja istuutui lukemaan. Mutta muutaman minuutin päästä hän heitti pois kirjan, nousi, joi pikarillisen viiniä ja lähti kajuutasta.
Tuo mies, joka juuri nousi jaalan matalasta kajuutasta, saattoikohan hän olla kukaan muu kuin ystävä everstiluutnantti! Olikohan mahdollista, että maailmassa löytyi kaksi niin aivan samanlaista henkilöä? Ei! Miehen täytyi olla hän eikä kukaan muu! Jakobsson kiirehti sille paikalle, johon jaala samassa laski maalle.
Nuorukaiset syleilivät toisiansa innokkaasti. Skytte riensi senjälkeen ulos kajuutasta ja meni kannelle aamunkoittoa odottamaan. Hän ei ryhtynyt puheisiin Draken kanssa, joka umpimielisenä ja synkkänä nojasi peräparraspuuta vastaan, herkeämättä tähystäen pohjoiseen. Ligelius paneutui vuoteelleen ja nukkui. Tuntikauden kuluttua herätti hänet merkki, joka kutsui kaikki miehet kannelle.
Ystävä, morsian, mitäpä merirosvo muuta kaipaakaan ollaksensa onnellinen? Drake ja Skytte lähtivät kajuutasta. Aurinko parhaillaan nousi ja hopeoi meren aamuruskollaan. Tuuli tyyntyi äkkiä, ja purjeet, joita äsken tuulenpuuska pullisteli, riippuivat velttoina mastoissa. Mitä aiotte nyt ensiksi tehdä? kysyi Skytte. Minne päin suuntaatte kulkunne? Ulos valtamerelle, vastasi Drake.
Toinen luutnantti lähti kajuutasta käväistäkseen kannella ja tarkastaakseen vahdissa olevaa miehistöä. Skytte seurasi häntä. Hän kysyi Ruysiä. Kukaan ei ollut nähnyt häntä. Etsittiin kaikkialta ja löydettiin vihdoin hänen viittansa kapteenin kajuutan ikkunan alta. Vanha merirosvo oli tämän ikkunan kautta sukeltanut mereen, uinut siihen paikkaan, mihin kuunari oli upotettu, ja mennyt siinä pohjaan.
"Käskekää halkoveneen siirtyä!" Virkamies astui halkoveneesen ja alkoi koputtaa kajuutan ovelle. Ei kuulu mitään. "Taitavat jo maata..." arveli virkamies. "Ajakaa ylös!" Viimeinkin alkoi kajuutasta kuulua äreitä vastauksia: "Kuka sitä yöllä ... kengätkin on jo kuivamassa ... ei me siirrytä." "Eivät kuulu siirtyvän", huusi virkamies. "No, minun täytyy sitte kääntää selälle."
Mutta silloin uudisti kapteeni niin lyhyesti ja jyrkästi kieltonsa, että asiamies otti hattunsa pöydältä, kumarsi ylpeästi ja läksi astumaan kajuutasta ylös portaita myöten. Nuori tuomari seurasi nopeasti jäljestä, ja kohta sen jälkeen kuului heidän veneensä lähtevän pois laivan tyynipuolelta.
Aivan oikein, en minä aina ole purjehtinut pelkästään saaristovesillä, vakuutti laivuri, kouraisten tärkeän näköisenä leukaansa. Jatkakaa, jatkakaa! Minä kiirehdin ylös kajuutasta katsomaan, missä tuli oli irti ... kaupungin koillispuolella leimusikin aika roihu, ja kaduilla oli vilkasta liikettä. Silloin paloi kivalterin talo.
Löytyipä henkilö, joka enimmäkseen oleskeli kannella ja jonka everstiluutnantti näki joka kerran kun pisti päätänsä kajuutasta, ja tämä oli paronin taloudenhoitaja herra Mörk.
Sanokaa, ma pyydän. CLARENCE. Näet, karkuun olin päässyt Towerista Ja laivamatkall' olin Burgundiin, Ja seurassani oli veli Gloster. Hän kajuutasta kannelle mun kiskoi; Siit' Englantiin nyt katseltiin, ja mieleen Tuhannet johtui tuskat, joilla sota, Tuo Lancasterin välinen ja Yorkin, Meit' oli etsinyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät