Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Tämä Kaarle XI:n ensimmäinen retki Suomeen oli myöskin viimeinen. Kuninkaallinen fregatti oli valmiina nostamaan ankkurinsa, sadat liput liehuivat sen mastoissa, veneet työnnettiin rannasta nuo lukuisat joukot, jotka ylt'ympäriinsä seisoivat rannoilla ja veneissään soutelivat lähtöä katsellen, kohottivat tuhatkertaisen hurraahuudon rakastetulle kuninkaalleen ja fregatin kanuunat vastasivat.
Eerikki oli hyvillään tästä asiain onnellisesta käänteestä ja hänen iloaan lisäsi vielä se, että Toivo-laiva oli vanha tuttava, jonka mastoissa ja touveissa hän monta kertaa oli lapsena kiipeillyt, kun hän äitinsä kanssa oli käynyt sukulaistensa luona Vaasassa.
Sitä ei tarvinnutkaan enempää vakuutella, sillä laiva heilui niin, että menimme suojuksessa seinästä seinään, ennenkuin ulos ennätimme. Me kiirehdimme kannelle. Huh, miten oli kauhea ilma! Niin pimeä, ett'ei nähnyt kättä silmäinsä edessä; meri vaahtosi ja kohisi kuin koski. Myrsky vinkui mastoissa, raakapuissa ja köysissä, niin että luulin laivan viimeisen hetken jo tulleeksi.
Rannassa olevien jahtien mastoissa leputteli se pussiviirien häntää ja ulapalla rikkoi siellä täällä tyynen merenpinnan kareella, joka levisi nopeasti. Kangastus oli kadonnut kuin pyyhkäisten ja ulappa paistoi sinertävänä.
Mastot rutisivat, köydet pinnistyivät piukalle kuin viulunkielet. Myrsky vinkui niin kauheasti joka köydessä ja ylhäällä mastoissa ja märssyissä, että joka hetki vartosimme, koska mastot alas rusahtaisivat. Miehet olivat kirveet käsissä valmiina viipymättä irroittamaan kaikki katkenneet hylyt erilleen. En voi sanoilla kuvata sitä kauheata pauhinaa ja myrskyä, mikä meitä ahdisti.
Erittäin kauniin näön tarjoaa sotalaiva, kun se myötäisellä tuulella ja täysissä purjeissa aaltoja halkaisee vakavuudella, joka koko laitosta hallitsee. Sotaliput kopeina mastoissa liehuvat, palvelijat kukin paikoillaan seisovat, kaikkialla vallitsee juhlallinen hiljaisuus.
Merimiehinä käytimme hiiriä, jotka asuivat kajuteissansa ja joilla oli laivassa runsaat ruokavarat. Sangen hauskaa oli nähdä, kuinka ne, koska laiva laskettiin purjehtimaan ja kajutin ovet avattiin, vikkelöinä kiipesivät mastoissa. Moni näistä kuitenkin, kun laiva tuli satamaan, petti lippunsa, hyppäsi veteen ja karkasi, kuten merimiehet ainakin, ja sangen vaikea oli niitä jälleen saada kiinni.
Nyt pidettiin tarkkaa vahtia, ja sekä kannella että mastoissa vilisi merimiehiä, jotka katselivat ympärillensä, saadakseen nähdä jonkun kojamon vankan, mustan selän kohoavan viheriöiden aaltojen lomasta. Leo ei suinkaan pysynyt ottamatta osaa tähän yleiseen intoon. Hiljaan varhaan venyi hän vanteilla, iskien kaikkialle siniset, terävät silmänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät