Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Tokihan siinä Pyörteellä nyt ääntä oli ja puuhaa. Toiset puuhasivat veneitten varustelemisessa koskille, toiset istuivat hiljaisesti veneissään ja tupakoivat, katsellessaan muitten hyörintää.
Ja ajatteli hän, että ovat kaikki Katrit ja Liisat ja muut nähneet hänen olleen humalassa, ja se häntä hävetti niin, niin että se vasta hävetti. Vaan tulivat rätingistä isännät ja alettiin hommailla poislähtöä kerkeimmän kautta. Narikkarannassa kävi meka ja melu. Siellä ukot veneissään pitivät »lähtöpeliä», jossa ei kaikki samaa soittaneet!
Kuinka paljon vaivaa Nordlandilainen sai nähdä ennenkuin hän keksi tämän veneen-muodon, joka tekee mahdolliseksi että hän pienissä veneissään melkein lentämällä kiitää tuulen mukaan noiden suurien aaltojen alta pois, jotka vaahtoavina vyöryvät hänen jälkeensä, ja jotka, jos veneen saavuttaisivat, varmaankin hautaisivat sen allensa; kuinka monta sukupolvea on saanut kärsiä ja taistella, ajatella ja tuumia tätä muotoa, niin sanoakseni kuoleman rangastuksen uhalla kustakin hairahduksesta; sanalla sanoen Nordlandilaisveneen historia sen sukupolven ajoilta, joka ensin rupesi otteluun meren kanssa tuolla pohjaisessa, tähän päivään saakka se on unohdettu Nordlandilaissatu, täynnä alhaisen työmiehen sankari-töitä.
Muutamat, joilla oli tuttavia Oulusta palaavien joukossa, istuivat heidän veneissään maistelemassa kaupunginviinoja ja tupakoita ja kuuntelemassa Oulun uutisia: tervan hintaa, tavarain kalleutta, vedenpaljoutta koskissa j.n.e. Törmällä kuleksi ja istuksi kosolta miehiä joutilaina, ken hankaillen kellokauppaa, ken lakinvaihtoa, ken takin, ken saappaitten huikkausta.
Postimestari kiroili ja pauhasi, koulumestari lähti poikiensa kanssa liikkeelle ja vanha isoäiti lähetti pari reipasta luotsia vakavissa veneissään etsimään välskäriä jäiden seasta. Koko kaupunki tuli liikkeelle, siellä meluttiin ja juostiin, ja ne, jotka melusivat ja juoksivat, saivat kaikista vähimmän aikaan.
Tämä Kaarle XI:n ensimmäinen retki Suomeen oli myöskin viimeinen. Kuninkaallinen fregatti oli valmiina nostamaan ankkurinsa, sadat liput liehuivat sen mastoissa, veneet työnnettiin rannasta nuo lukuisat joukot, jotka ylt'ympäriinsä seisoivat rannoilla ja veneissään soutelivat lähtöä katsellen, kohottivat tuhatkertaisen hurraahuudon rakastetulle kuninkaalleen ja fregatin kanuunat vastasivat.
Vakavina istuivat soutajatkin viilettävissä veneissään; entisten iloisten naurujen asemesta nyt vaan hiljaista keskustelua kuului. Jopa märehtivä karjakin pihatöillä, öhkäisten ja etujalkojaan polvistaen, oli levolle käynyt eikä enää kellojaan kilauttanut. Tällaisina hetkinä varmaankin luonto meille on vaikenemista opettanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät