United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !


Minun on vaikeampi sitä sanoa, kuin luulinkaan. Te osotitte kumminkin niin suurta luottamusta minua kohtaan tuona epätoivon yönä, kun valvoitte äitinne kuolinvuoteen ääressä. Miksi olette nyt kadottanut kaiken luottamuksen? Tuona juhlallisena hetkenä kuoleman läheisyydessä en ollut kaltaiseni, mutta sitte olen jälleen tullut luontaiseen ujouden tilaani.

Mutta naapuriesi kanssa et sinä pidä yhteyttä, siihen olet liian ylpeä! Kernaammin kuljeksit kaupungissa renttuherroja kyselemässä. RUOTSILA. No, etkös sinä tee sitä samaa? Jos olisit niinkuin naapurin olla pitää, niin et tahtoisi minulta kiskoa lampeani. LIND. Lampi on minun! RUOTSILA. Vieläkö mitä! LIND. Kaksi sataa vuotta on se kuulunut minun tilaani. RUOTSILA. Eikö enemmän?

LIND. Hyvä olisi, jos sinäkin siihen hukkuisit! RUOTSILA. Ukkoni on kalastaessaan pudonnut siihen kolmasti. LIND. Se kartta, jossa entiset rajat ovat määrätyt, on vielä tallella, ja sitä myöten kuuluu lampi minun tilaani! RUOTSILA. Minun isävainajani siitti siihen säyneitä! LIND. Kylässä löytyy vielä vanhoja miehiä, jotka puhuvat, että lampi on kuulunut minun tilaani.

Te olette saaneet kirjeen, siitä mielen häiriönne; te tarwitsette yksinäisyyttä', sanoi hän ja meni. En tiedä, mitenkä sen kanssa oli. Minä halusin yksinäisyyttä, miettiäkseni nykyistä tilaani, minä olin sen ilmoittanut hienosti Wendlalle ja yhtäkaikki tuntui siltä, että hänen olisi pitänyt aina olla tykönäni. Toiset rupesiwat tanssimaan.

"Tuota villikissaa Conachar'ia kenties?" kysyi Heikki vielä. "Kyllä minä hänen silmänluontinsa huomasin." "Sinä väärinkäytät tuskallista tilaani, Heikki, saadaksesi minua häväistä, vaikken suinkaan ole semmoista sinulta ansainnut.

YORK. Kuningas tulee; hänen nuoruuttaan Pidelkää lempeästi: nuoren varsan Jos raivoon saatat, enemmän se raivoo. KUNINGATAR. Kuin jaksaa jalo lankomme, Lancaster? KUNINGAS RICHARD. Rohkeutta, mies! Kuin voitte, vanha Gaunt? GAUNT. Oi, kuinka tilaani se nimi sopii! Gaunt, se on: laiha; vanhuutt' olen laiha. Minussa suru piti pitkän paaston, Ja paastoava laihtuu.

Koko tuolla pitkällä ajalla ei puhuttu yhtä ainoata sanaa, ja minä unhotin niin oman itseni, etten muistanut omia wasta nähtyjä waiwojani, enkä nykyistä puutteenalaista tilaani ja märkiä waatteitani ja jalkineitani. "Istukaa, wieras!" kehoitti wihdoin mies tukehtuneella äänellä, ja se tuntui minun korwissani siltä kuin olisi se tullut maan alta.

Vihdoin tulin seuraavaan päätökseen: Koska minulla on äidin kirjoituslaatikko muassani, kirjoitan ensiksi siihen itselleni kaikki mitä olin kuullut. Koko päivänä en nähnyt enkä kuullut mitään mr Clisfoldista. Seuraava oli tukala; kirjoitettuani kirjoituksen, ajattelin yksinäisyyttäni ja surkeata tilaani.

Minä pelkään, ettei hän ole hyvässä turvassa". Joku kysyi varomattomasti, minkä puolesta. Mutta suuttumuksella kuiskattiin kohta: "hiljaa!" "Hyvässä turvassa hengellisesti, Sir", vastasi Uriah, luikerruttaen ruumistansa sitä paikkaa kohden, josta ääni tuli. "Minä soisin, että äitini tulisi minun tilaani. Minä en olisi koskaan joutunut nykyiseen tilaani, jollen olisi tullut tänne.

Aina vaan olen katsellut tämän maailman tyhjyyttä ja nureksinut omaa rauhattomuuttani. Tässä on varmaankin joku erehdys, jota minun täytyy kysyä kristiveljiltä ja sisaritta. "Valitin siis heille tilaani. He kysyivät minulta, että enkö tunne itseäni syntiseksi. Myönsin sen, mutta sanoin epäileväni, ettei tämä tunto ole totinen.