United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä rukoilit silloin ja lupasit, jos Herra antaisi sinun vielä elää, uudella elämällä osoittaa kiitollisuuttasi Hänelle armostansa. Hän armahti sinua ja antoi sinulle jälleen terveytesi ja voiman.
Hän nosti kasvonsa taivasta kohti ja lausui suurella äänellä: "Oi laupias Kriste, katso tämän kärsivän sydämen puoleen ja lohduta sitä! Oi laupias Kriste, käännä myrsky pois lammaslaumastasi! Oi laupias Kriste, joka itse rukoilit Isää ottamaan pois huuliltasi katkeran kalkin, käännä se pois palvelijasi huulilta! Amen!"
Se Liisakin, jota niin kaikki moittivat, ja tämä tytön tyllerökin joka lupasi rukoilla Jumalalta apua meille», hyväili emäntä Elsaa kaulasta pidellen ja Nikkilälle selitti: »Tämä äsken kuiski minulle, että minä rukoilen Jumalaa, niin se lähettää teille rahaa.» »Joko sinä rukoilit?» kysyi Nikkilä.
"Sillä minä rukoilin aina Jumalaa ja tiesin, että hän kuulisi minua." "Rukoilit jumalaa! mitä jumalaa?" "Minun Jumalaani ja Isääni." "Sinun jumalaasi ja isääsi?" kysyi Labeo kummastellen. Helena katseli Markoa lempeällä hymyllä, hyvin tuntein hänen viattoman, lapsellisen uskonsa suloiset tunnustussanat. "Minun Jumalaani ja Isääni, joka rakastaa minua.
Ja minä, minä otin hänet vastaan poikanani ainoastaan sentähden että sinä rukoilit minua; luulin parantavani vanhaa syntiä sentähden että hän oli erään miehen näköinen, jota vastaan olen suuresti rikkonut. Pakoitin itseäni uskomaan hänen sanojansa ja temppujansa, ett'en tekisi vääryyttä toista kertaa. Huomasin että sinä kaipasit seuraa, että minä olin liian vanha ja että hän oli sopiva mies.
Syntivelka kyynelkäs Poista olemattomaks', Punaisella verellä, Mua huuhdo valkeaks', Kasvos käännä kirkkahat Puoleheni välehen, Siteet päästä raskahat, Sydän kivenkovuinen Murra, Jesus armias, Mulle ole laupias! Niinkuin ennen rukoilit: "Anna anteeks', isäni!"
Nyt kai uskot sekä taivaan että helvetin muuksi, kuin loruiksi, kun istut vavisten kirja kädessä yhä lukien, kun muut sinun ympärilläsi nukkuvat? Muistatko sielusi tuskaa, muistatko kuinka epäilit ikinä autuaaksi pääseväsi? Muistatko palavia rukouksiasi, kun usein yön pimeydessä heittäysit pois vuoteelta ja polvillasi rukoilit anteeksi-antamusta ja rauhaa?
JUNKKA. Hauska on tietää, että sukuun tulee. Annahan se korea pikkuliinasi, jonka sinulla äsken näin. En minä anna. JUNKKA. Minkä vuoksi et? EEVA. Teillä on joku pojanviikarin kuje mielessänne. JUNKKA. Ei toki. Minä vain pyyhin tuon pienen vesihelmen, joka on silmäripsessäsi. Se on siihen jäänyt äskeiseltään, kun sinä tuolla Onnen paatissa rukoilit. JUNKKA. Lapseni, on kysymyksessä elämäsi onni.
Eikö liene hän minulle ollut yksi edeltäjistäsi, sinä rakas siellä ylhäällä, missäpä lienetkin, sinä, joka rukoilit armoa niille, jotka surmasivat poikasi silmiesi edessä. Lienee ollut niihin aikoihin, koska sen nyt samalla muistan kun Konttisetä ensi kerran tuli taloon, tuli jalkaisin ja meni jalkaisin, avopäin ja paljain jaloin.
Mutta ei hän tahtonut, vaan meni ja heitti hänen torniin, siihen asti kuin hän velan maksaisi. Mutta koska muut hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tehtiin, murhehtivat he sangen kovin, tulivat ja ilmoittivat herralle kaiken, mitä tehty oli. Silloin kutsui herra hänen eteensä ja sanoi hänelle: sinä paha palvelija, minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, ettäs minua rukoilit: .