United States or Algeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Voi Kriste!» kiljahti Vennu, »jos sinä olisit toinen mies, etkä naapurini!...» Hän hypähti ylös. Kohta hillitsi kuitenkin itsensä ja kysyi toisilta: »Otitteko te sen lampaan?» »On se otettu, mutta sitä ei makseta», vastasi Karhun Esa. Iikan Antti murahti jotakin samaan suuntaan. »Mutta sinä maksat sen!» Esa vaaleni, sillä nyrkki oli jo häntä kohti ojettuna. »Mitä se kraappa maksaa?» kysyi Vennu.
Tämä tunne henki häntä vastaan arenalta, kuolevien voivotukset ja heidän verensä löyhkä syövytti sen hänen sieluunsa. Ja kuitenkin hänen kuivin huulin yhä täytyi toistella: "Kriste! Kriste! Sinun apostolisikin rukoilee hänen puolestaan!" Sitten hänen muistinsa äkkiä kokonaan heitti hänet, hän ei tietänyt missä oli.
Hän vaikeni, mutta jäi yhä katselemaan korkeutta kohti ja rukoili. Mutta hänen jalkaansa juuresta nousi valittavina huutoina: "Kriste!... Kriste! ... anna minulle anteeksi!" Silloin Paavali astui suihkulähteelle, otti käteensä vettä ja kääntyi polvistuvan puoleen: "Chilon! katso, nyt kastan minä sinut nimeen Isän ja Pojan ja Hengen! amen!"
Nyt nousivat kaikki seisomaan ja lukkari aloitti virren: Kriste, valo valkeudest', Isäst', ijankaikkinen, ja koko joukko veisasi hänen perässänsä. Kun oli osa virrestä veisattu, säästettiin siitä viimeinen värsy rukousten jälkeen veisattavaksi. Kun siten toimitus oli alkuun pantu, ruvettiin huutamaan nimiä ja ihmiset astuivat esiin näyttämään lukutaitoansa.
Paiskaa se kiinni ja pistä housusi taskuun, että pääset vapaaksi. JAARA. Kriste armahda sen puheita. KUNNARI. Niin, mitä sinä oikeastaan ajattelit ehdotella, Topra? MIKKO. Ettei sinulla vaan olisi jotain kummaa mielessä. TOPRA-HEIKKI. Vaarallinen yritys, sen myönnän. Mutta rohkea rokan särpii, nahjukset nuolevat hyppisiään. Eikö totta? KUNNARI. No niin?
Sanovat sitä samaisia Sotamiehet suunnattomat, Verimiekat mielettömät, Muiden mielen nouteheksi: "Jos olet juutasten kuningas Miks'et auta itseäsi?" Kohta toinen kumppanista, Ristin päällä rippuvista, Aivan surmassa samassa, Kiskoi pilkkahan kitansa, Avas suunsa suunnattoman: "Auta Kriste itseäsi, Murhe meistäkin pitäös, Jos on oikea nimesi."
Vinitius korotti kätensä taivasta kohti ja puhui vaikeroiden: "Oi Kriste, minä olen sinun omasi! Ota minut hänen asemestaan!" Idän taivas alkoi jo valjeta. VIIDESKYMMENESNELJ
Vinitiuksen korvaa kohtasi pian rukouksen hyminä, ja sisään astuessaan näki hän lamppujen himmeässä valossa muutamia kymmeniä ihmisiä polvillaan, rukoukseen vaipuneina. He lukivat jonkinlaista litaniaa, ja kuoro, jossa oli sekä mies että naisääniä, toisteli yhtämittaa: "Kriste, armahda meitä!" Heidän äänissään värisi syvä, sydäntäsärkevä suru ja tuska. Pietarikin oli siellä.
Mutta rukouksen juhlallisuus tai väsymys vaikutti häneen niin, että polvet ikäänkuin kankenivat. Hän polvistui siis ovelle ja rupesi tuskallisesti ja käsiään väännellen toistelemaan: "Kriste, armahda!" Jos hän olisi ollut täysissä tajuissaan, olisi hän kyllä ymmärtänyt, ettei yksin hänen rukouksensa ollut niin tuskallinen ja ettei yksin hän täällä valittanut hätäänsä, suruaan ja murheitaan.
Hän nosti kasvonsa taivasta kohti ja lausui suurella äänellä: "Oi laupias Kriste, katso tämän kärsivän sydämen puoleen ja lohduta sitä! Oi laupias Kriste, käännä myrsky pois lammaslaumastasi! Oi laupias Kriste, joka itse rukoilit Isää ottamaan pois huuliltasi katkeran kalkin, käännä se pois palvelijasi huulilta! Amen!"