United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä elon valkeudessa senkaltainen narri kuin Canzio? Tällainen vintiö ja narri, joka tappoi parhaan ystävänsä, hylkäsi morsiamensa, taivaallisen Mariamnen, ja vaipui veritahratun ryövärnaisen helmaan! ANGELO. Herra, mitä tarkoitatte? GIOTTI. Sinä saatat meidän ällistymään, toveri. CANZIO. Nyt hurratkaamme! Vincention kuningatar, kaunis Flaminia, on Canzion kultalintuinen. Ha ha ha!
Mutta elles tahdo sitä kuulla, niin olenpa vait ja kerron sen hiljaisuudessa sielulleni. GIOTTI. Enhän tiedä mitä tarinaa tarkoitat. CANZIO. On ympärilläni Saharan santameri, mutta katso, koska ei häntä viimein enään ole, koska katonut on santa, sillon on tullut sovinnon päivä. Mutta kuinka saatetaan tämä sannan paljous pois? Aljetaan.
ANGELO. Hän tulee ja häntä seuraa mies, jonka kohtasin eilen Canzion linnassa. CLAUDIO. Giotti, meidän yhteinen ystävämme. CANZIO. Ystävät, me olemme saattaneet teitä vartomaan jonkun hetken; se suokaat meille anteeksi, hyvät ja iloset kumppanimme! CLAUDIO. Ilonen ei ole Claudio, koska kysymys on verenvuodatuksesta ja kuolemasta.
Giotti, käy nyt toimeen voimia tänne, saattaaksemme tästä pois tuon äänettömän, kalvean miehen, jonka otsa jo kimaltaa kuin Alppein lumi. Käy matkaan, Giotti; sillä itse en nyt ole juuri toimeliaalla tuulella. GIOTTI. Kernaastihan täytän yhteisen velvollisuuteni kuolletta ystäväämme kohtaan. Mutta kuinka saatetaan murheen sanoma hänen äitillensä ja kuinka lohdutetaan häntä?
GIOTTI. Nyt käyn heidän luoksensa ja teen parhaaksesi mitä voin. GIOTTI. Sallitko? CANZIO. Tee niin, ja minä kiitän sinua. Mutta älä toki hätäile, vaan ole hieman ministeriä ja sepittele heidän mieliänsä, alkaen matkanpäästä. GIOTTI. Minä tahdon koettaa. Olethan taasen jykevä mies? CANZIO. Terästetty päästä kantapäähän asti. Mene ja onnistu! GIOTTI. Käynpä juoneen. Jää hyvästi, mun veljeni!
Anna minulle se toivo, oi anna se toivo! vaihka valmistuisikin se vasta myriadein vuosien mentyää, ja minä kuolen uljaasti kuin sankari, jos toivoa saan, että he kerran hymyilevät mua vastaan. Vaikene jo, sinä kiukkuinen ääni! Minä tulen, minä tulen! Mutta ensin, lukitkaamme ovet. Kuinka jaksaa ystäväni? GIOTTI. Lepää syvimmässä rauhassa. CANZIO. Mutta äiti, äiti? GIOTTI. On ilman yhtään vaaraa.
Siellä he jo seisovat, siellä Rachel, Mariamne ja Claudio valkeissa, kimmeltävissä vaatteissa ja helluntai-lehdistä seppelit päissä hymyilevät mua vastaan ja viittavat mua luoksensa armiaasti. Minä tulen, tulen kerran, väkivalloin! GIOTTI. Nyt hiljaa, mies! CANZIO. Kuinka on? GIOTTI. Mies horjuu, aatoksensa kaataa hänen. Tahdotko käydä lepoon? Vasta minua. Canzio!
Tässä tahdon kuolla kukoistavalla sijalla. ANGELO. Oi Claudio, mun kallis ystäväni! GIOTTI. Uskollisuus itse! CLAUDIO. Lohduta äitiäni. ANGELO. Kurja äiti! Herra Canzio, mitä olette tehnyt? CANZIO. Tappanut Claudion. ANGELO. Ja hänen äitinsä. CLAUDIO.
Mutta näinhän teen itseni aina suuremmaksi narriksi, tunnustaen edessänne kaikki. Mutta tulisko ihmetellä, että kohtalon laukaus näin tuikea, joka vilauksessa kaiken elämäni käänsi myllertäen ylösalas, tekisi miehen hieman päättömäksi? Ja toiseksi: onhan sanottu jo A. Yhtäkaikki! ANGELO. Niinmuodoin elää hän? CANZIO. Kuolemaksi yhdelle ja toiselle. GIOTTI. Nyt on saatana tehnyt mestariteoksensa.
Mutta vielä sitä muistelemme, ja koska sitä muistelemme, sillon sielumme onni autuaasti hymyy. Niin uneksut, Claudio, ja uneksu kauvan niin! Mutta unohdanpa Canzion, joka on mun veljeni rakas. Ole tervehditty! GIOTTI. Tässä kuollut herramme; kantakaat hän koreasti kotia. 1:N MIES. Siis tomussa tomuna makaat tuossa.