United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän tahtoi, sanoi hän, lahjoittaa äitillensä hatun ja oli kuullut rouva Bernhardin tekevän niitä tarkalla kauneuden aistilla. "Minä teen tavallisesti ainoastaan tilaamalla muotikauppioille, jotka antavat minun neuloa," sanoi hän, "mutta minä tahdon koettaa ymmärrykseni mukaan". Tuo kunnioitettava vieras vietiin sisälle, niin ettei Dora nähnyt ken hän oli.
Nyt on lyijy poissa, mamma," lisäsi hän ja ojensi kätensä äitillensä, "nyt on lyijy poissa." "Jumala olkoon kiitetty, Annette kulta, kun olet taas onnellinen!" "Sen on minulle Dora opettanut; sillä minä, samoin kuin se, en ole aiottu olemaan kaunis nukke, vaan ihmislapsi, joka ei pidä itseään ylen hyvänä tekemään työtä ja joka tyytyy vähään. Sellainen olen nyt, Jumalan kiitos!"
Tämä lahja tuotti hänelle paljon iloa, sillä olihan se ikään kuin todistuksena siitä, että äiti nyt tyytyi vävyynsä. Pantuansa kaikki saadut lahjat paikoillensa, meni Liisu asettamaan ruokaa pöydälle; ja olipa hänellä oikein valkoista juhlapuuroa, josta ei suinkaan maitoa puuttunut. Illallisen jälkeen valmisti Liisu kaikille vuoteet, ja äitillensä pani hän tuon uuden punaisen peiton.
"Sanokaas, mamma kulta," sanoi Dora äitillensä, kun kaikki olivat valmiina jälkeen puolenpäivän vastaanottamaan niitä harvoja tuttuja, joita siihen perheesen odotettiin onnentoivotuksille kuuluttajaisissa; "Sanokaapas, mamma kulta, onko tosiaankin niin, että minä näytän litteäkasvoiselta, niinkuin luulen?" "Ei, sinä näytät oikein kauniilta, Dora kulta."
Oli nimittäin kahvipäivä joka sunnuntai, ja sen vuoksi oli Dora aikaisin kyökissä. Ei kauan viipynyt ennenkuin hän avasi vierashuoneen oven hymyillen, ja kumarsi äitillensä ja sanoi: "On jo valmis, mamma kulta!"
Tuon hyvän katteinin rouvan toiveista huolimatta kävi parantuminen kovin hitaasti, ja kukkasista saatu säästö loppui. Sitten ei löytynyt mitään apua, ja Jumala ei näyttänyt millään uudella ihmeellä tahtovan auttaa köyhiä, unhotettuja olentoja. "Mitä on meidän tekeminen, mamma?" kysyi Dora, joka mitä kauimmin viivytteli rahavarojen huonon, surkean tilan ilmoittamista äitillensä.
Salome oli yhä alakuloinen ja suruissaan, jonka tähden Naomi harvoin voi heittää hänet yksikseen. Naomikin tunsi nyt yksinäisyydessään tarpeellisemmaksi uskoutua äitillensä ja panna hänelle kaikki alttiiksi.
Viimein lahjoitti hän äitillensä koko joukon pieniä kaluja, joista mummolle ei ollut muuta arvoa kuin minkä ne saivat siitä, että antaja oli hänen ainoa tyttärensä. Vihdoin meni mummo tuhansittain siunaten tytärtänsä ja niitä, jotka ottivat hänen lapseksensa. Kamreeri rouvinensa jättivät myös sydämellisesti hyvästi vanhuksen, joka niin kernaasti ja kiitollisesti luopui kaikista oikeuksistansa,
"Saatpa minun ihan uuteliaksi, lapseni", lausui äiti, lasisilmien läpi katsellen tyttöä, joka torjua teki ehtimiseen. Vihdoin istahti Greetastiina, kertoi tapauksensa hovineuvoksen kanssa ja minkä kunnian se oli luvannut tehdä hänen äitillensä. Huoaten sanoi tämä: "Hän olisi voinut pysyä poissa!
Tuo omituinen laji tuotiin pöydälle, ja kun katteinin leski oli kysymäisillään mitä se on ja pastorin rouva aikoi myös kysyä; kuiskasi Dora äitillensä: "Mamma, ei se tahtonut irtaantua vormusta, mutta älkää olko huomaavanannekaan, sillä Annette joutuu epätoivoon."