Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Kuolema ja kirous! suun, joka aukenee vielä, tukkeen paikalla. Hiljaa! GIOTTI. Mikä huhkaimen-posti saattoi tänne tämän naisten joukon? Poika, joka hurjasti huuteli myrkystä, myrkystä ja Claudion kuolemasta. CANZIO. Ruumis pois! GIOTTI. Tartu hänen hartijoinsa sinä, Pogolo, ja sinä; te kaksi temmaskaat hänen ympäriltään kiinni; ja sinä, Matfei, ota hänen jalkansa kouriis. Ja sitten kotia! Pian!
Mene tiehees! GREGORIO. Mielisinpä lähteä samalle tielle kuin herrani tuossa. Mutta ei; hän korkeuden kirkkauteen rientää, minä alas pimeyden valtakuntaan. Tuossa hän makaa ja minä hänen tapoin. ANGELO. Oletko mieletön, poika? GIOTTI. Mene, muuton annan sinulle vauhtia matkalles.
GIOTTI. Sama juuri. Claudio, jonka silmä oli yhtä tarkka kuin hänen sanansa tosi ja luotettava, tunsi kohta tämän epelin ja hän itse kohta samoin Claudion, miehen, joka nyt lepää Abrahammin helmassa. Valehtelenko vaimo? Kuinka hyväänsä; hän vannokoon sanani valheeksi, mutta istua saa hän lujassa tornissa, kunnes asia on selvä kuin päivä. PISANO. Vaimo, mitä sanot itse?
2:N NAINEN. Se käsi hävitti tämän kalliin rakennon, jossa taivaallinen hyvyys asui. Vaikertel, mun suuni, ja tule kyyneleistä sokeaksi, silmä! GIOTTI. Naiset, tuota on jo tuossa kylliksi, mielestäni. Pankaat vaikertelemisellenne raja. 1:N NAINEN. Hautamme olkoon se raja, koska musta multa on tukkenut silmiemme suolasen virran.
RACHEL. Sen teen, sinä ihana nuorukainen. Sun olentos, niin viaton ja kaino muistuttaa Canzioo ennen. ANGELO. Hyvä. Käyskelemmekö pois? RACHEL. Koska on se tahtonne. Mariamne! CANZIO. Giotti, Giotti! GIOTTI. Mitä tahdot? CANZIO. Sinun huuliltasi, minä tiedän sen, on turha valitus pannaan pantu. GIOTTI. Mutta sano mitä tahdot?
GIOTTI. Mutta miksi oljentelet murehtien yksin tässä? Ajan kangasta ei lievitetä takasin; niinmuodoin katso taasen miehukkaasti tulevaan, ja unohtukoon pois mikä pahoin kudottiin. CANZIO. Mutta siitä kutomastapa meille vaatteet, joilla tulevaisuudessa käymme. Tässä olen yksin seisnyt ja katsahdellut menneeseen, katsahdellut tulevaan, mietiskellyt tulevan pituutta; ja olkoon se tulleeksi.
CANZIO. Sinä myhäilet niin alakuloisesti. Minä ymmärrän kuinka on laita, tiedän että kaikki on rynkännyt pahinta kohden. Kurja äiti vimmoissansa nosti omalla kädellään elon painon hartijoiltansa pois, tai mikä kaikista pahin sammui hänenki järkensä valo ja nyt hän riehuu hulluutensa houreessa. GIOTTI. Väärin arvelet.
CANZIO. Mutta jotain on tapahtunut, ja elles sano millinen on tämän kunnianmatronan kohtalo nyt, niin pidänpä totena, että Canzio on tehnyt hänestä eläimen. GIOTTI. Kuule sitten: Kuolon mainetta en voinut hillitä enään, vaan nuolena juoksi edellämme murheellinen sanoma ja, tietäen kaikki, astui onneton äiti meitä vastaan vakavilla askeleilla.
Toki: synnyinhän kuolemaan; ja hyvin minulle, että silmäni kuoltessansa näin vapaasti voi katsella taivasten vahvuutta. CANZIO. Claudio, tahdotko käydä sovintoon kanssani? CLAUDIO. Anna minulle kätes. CLAUDIO. Ota vastaan henkeni, ijankaikkinen, sinertävä korkeus! GIOTTI. Mitä kuuluu? CANZIO. Claudiomme kuolee. ANGELO. Sinä olet jo kuollut. GIOTTI. Hyvästi, toveri! AANGELO. Hän oli mies.
CLAUDIO. En koskaan pelkuri! CANZIO. No näytä se ja puollusta itseäs! CLAUDIO. Siinä oli kylliksi. Angelo. Claudio? CLAUDIO. Se oli kuoleman pistos, joka painoi päätösmerkin elämäni kirjaan. GIOTTI. Toisin toivokaamme ja käykäämme toimeen häntä sidottaa. CLAUDIO. Pois siteinenne ja kahleinenne. Kohta olen vapaa, kohta riisun päältäni tämän kempelön naamarin, joka niin kauvan on peitellyt sieluani.
Päivän Sana
Muut Etsivät