United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Nää morsiusvaatteet vasta Tän' aamuna valmiiks sain Sun pettävän äiti luuli Mä luotin ja toivoin vain, Sun valasi kalliit muistin Voi kuinka sä rikkosit ne! Ja tänne mä riensin Kulta, Nyt käymmehän vihille!" Näin lausuen autuaasti Mielipuoli nyt myhäjää, Käs'vartehen sulhon tarttuu, Luo alttarin lähentää.
Mutta aurinko vuodatti jo täyden, kirkkaan valovirran alas nukkuvaan maailmaan ja niinkuin lapsi, joka aamu-unestaan herää äidin syleilyyn, raittiina ja iloisena hymyilee, niin autuaasti hymyili maailmakin herätessään auringon lämpimäin säteiden suuteluihin. Linnut visertelivät ja leivonen kohosi tervehtien ylös taivasta kohden ja liverteli korkeudessa riemuisen aamuvirren.
Mutta sanomattoman ihana on syksy kuitenkin, punaiset pihlajat ja kirjavat haavat seisovat tyynen järven rannalla kasvavien ikuisten vihreäin kuusien rinnalla kun ilta-aurinko niin autuaasti kuin hyvä henki vaipuu yön helmaan ja sanomattoman hieno valaistus leviää yli hiljaisten vesien ja kuihtuneiden rantojen.
Oi, ilmoita sinä sulohuulillasi sille ylhäiselle, että minä häntä rakastan, että tulevana yönä häntä odotan kristallivesillä, raikkailla laineilla, joille kuu suuta antaa; siellä hänelle hyvähajuiset mesiruusut vastaan tuoksuvat, siellä hän on lepäävä kuninkaan kainalossa, ja autuaasti yhdistettyinä sitte meidän äänemme kaikuvat uneilevalle mailmalle."
Se autuaasti hymyillen Näin lausui poijes liidellen: "Oi päällä maan Ei konsanaan Saa elo täyttä onneaan, Mut riennä, sulho, Luojan luo. Hän mielellesi rauhan suo." Saituri. Hän järven jäätä astuili Nyt kotiin kulkeissansa. Taas kalliit korot kokoili Hän käymämatkallansa. "Jää kyll' on sinut kestävä, Jos vaan et käänny tieltä, Mut virran suu on pettävä, Oi, ollos poijes sieltä!"
Klea katseli autuaasti ja kuitenkin tuskallisesti hänen silmiinsä ja hän painoi juuri ensi suudelman Klean huulille, kun molemmat kauhistuen toisistaan väistyivät sillä Klean nimeä huudettiin ääneensä yön hiljaisuudessa, ja heti sen jälkeen kuului aivan heidän lähellään kova huuto ja kumea kiljuna. "Murhaajat!" Klea huusi ja hiipi vavisten sekä omasta että ystävänsä puolesta, hänen rinnalleen.
Koska näin hän käyskelee tuuhean männistön kohdussa, mikä ihmeellinen haamu käy häntä vastaan? Hän näkee nuoren miehen, jalon kuin ruhtinas ja ihanan kuin tämä kultainen aamu. Kuin tulen liekki väikkyy ja kimmeltää hänen hattunsa höyhen-töyhtö. Hänen hartioillansa riippuu kauhtana, sinertävä kuin taivas ja kuin taivas kirjava kiiltävistä tähdistä. Hänen ihotakkinsa on valkea kuin lumi, ja miehustalla on hänellä purppuranpunainen vyö. Impeen hän katsahtaa ja katsannosta virtaa liekehtivä rakkaus, ja autuaasti kaikuu hänen äänensä, koska hän neidolle haastelee: »
Nää morsiusvaatteet vasta Tän' aamuna valmiiks sain Sun pettävän äiti luuli Mä luotin ja toivoin vain, Sun valasi kalliit muistin Voi kuinka sä rikkoisit ne! Ja tänne mä riensin Kulta, Nyt käymmehän vihille!» Näin lausuen autuaasti Miel-puoli nyt myhäjää, Käs'vartehen sulhon tarttuu, Luo alttarin lähentää.
"He tulevat sen jo näkemään", virkki hän juomatovereilleen, "ja vaikka mielelläni näkisin Anteron nurjat kasvot, joka luonnollisesti kovin siitä närkästyy, etten sotamieheksi voi tulla, niin, kuitenkin tahdon kohtaamistamme karttaa, äitini juttelee liian paljon minulle raamatusta ja kuolemasta sekä ijankaikkisesta kadotuksesta; vaan minä seuraan tuota vanhaa sananlaskua: Joka iloisesti on elänyt ja autuaasti kuollut, on häiritsevä paholaisen tilintekoa."
Minua pyörryttäisi täällä." "Niin", sanoi Aspa nauraen, "mutta runoilijahan sanookin: "'Raittiit eivät lähesty onnea, vain autuaasti huumautuneet "Suljetaan nyt ikkuna." "Anna minun vielä hiukan katsoa", pyyteli kolmas orjatar, joka viipyi ikkunan luona. "Oi, kuinka kaunista. Tule tänne, Fritilo", sanoi hän goottilaiselle palvelijattarelle, joka seisoi hänen vieressään.