United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hautajaisissa surkuttelivat kaikki Mikon onnetonta loppua, lohduttelivat vanhempia ja ihmettelivät Tapanin tyyneyttä. Useampi vieras loi epäilevän silmäyksen häneen, kuten sydämettömään olentoon, jonka sydän ei nimeksikään ole murtunut tuosta kauheasta tapauksesta. Kukaan ei aavistanut, että tuon kylmän, tyynen ja kivikovan kuoren sisällä piili pahoin haavoitettu ja vertavuotava sydän.

Vaan seuratkaamme häntä alas tupaan, nähdäksemme mimmoisen päätöksen asia siellä saa. Lautamies ja Mikko Matinpoika istuvat, molemmat totisina, vastatusten pöydän ääressä. Jussi seisoi vähän ulompana; myöskin hän näytti olevan ajatuksissa, ja vielä etäämmällä seisoivat Kaisa ja Anna, viimeinen vaaleana ja vapisevana, niinkuin ulpukka tyynen järven pinnalla.

Holt itse oli vähän hajamielinen. Häntä näytti suuresti huolestuttavan, ettei yksi hänen laivoistaan päässyt lähtemään tyynen vuoksi. Eihän sillä mitä kiirettä ollut, Knut lohdutti, mutta Holt näytti olevan toista mieltä. Knut ja Kornelia tapasivat toisiaan tiheään Pietarin ja Hannan luona.

Mutta sanomattoman ihana on syksy kuitenkin, punaiset pihlajat ja kirjavat haavat seisovat tyynen järven rannalla kasvavien ikuisten vihreäin kuusien rinnalla kun ilta-aurinko niin autuaasti kuin hyvä henki vaipuu yön helmaan ja sanomattoman hieno valaistus leviää yli hiljaisten vesien ja kuihtuneiden rantojen.

Ulkona on kuutamo, joka lampun hävittyä saa aikaan epämääräisen valaistuksen myöskin sisällä. Näyttämöllä ei ole vähään aikaan mitään liikettä eikä ääntä. Tyyni ja Anton tulevat oikealta. Tyynen vasen käsi on Antonin kaulassa. ANTON. Nyt mine kokta, veel tene ilta, kirjoitta min avskeds minu erohakemus. TYYNI. No, Anton, sanon suoraan, juuri tuota olen minä oikeastaan salaa toivonutkin.

"Heikki selitti koko asian: hän ei ollut ymmärtänyt, että lautan tukit olivat niin isoja, eikä ottanut huomioon, että vesi oli noussut... Samalla kerrallahan meidänkin lautta hipaisi Varsankallioon..." Hanna katsoi isäänsä ja huomasi, että tämän epäilykset olivat haihtuneet. "Minun on nyt hyvä olla ja minulla on rauha Herrassa", jatkoi isä tyynen näköisenä.

Kuinka aurinko on polttanut tuon posken ja tuon tyynen otsan ruskeaksi kuin mahonki! Mutta miellyttävältä tuntui hän minusta sentään. Näen hänet vieläkin edessäni sellaisena kuin hän seisoi portailla katsellen luonnon suurenmoista näytelmää; kun ukkonen jyrisi ja salamat iskivät tulta yli järven ja maan.

Nukkui koko kaupunki salaperäisen Puijonmäen varjossa, jonka taa aurinko jo oli laskeutunut, ja rantatalot ja valkoinen kirkontorni kuvastuivat tyynen Kuopionlahden pintaan.

ANTON nousee, sulkee Tyynen syliinsä, ei voi liikutukseltaan sanoa muuta kuin: Ysteve! ysteve!...

On aurinko toukojen turma, jos kauvan kestävi kaunis sää Poudan poika on velttous, tyynen tyttö on saasta, mut ukkonen ilmoja puhdistaa ja tappaa tauteja maasta. Ja idästä nouseva polvi on ja kaakosta kamala lonka, mi taivahan lientävi myrskysäin ja jylisten rientävi Suomehen päin mustana niinkuni muuri. Ja synkkä on ja ukkonen vyöryvi, salamat lyö, ja maassa on murhe suuri.