United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun hän nyt suostui antamaan pois tyttärensä, näytti hänestä kuin hän tottelisi korkeain, ikuisten voimain ankaraa käskyä, mutta itse hän sydämessään oli ja pysyi samana järkähtämättömänä Pohjanmaan kansanvaltaisten johtajana, ja niin muodoin aateliston ja aatelisvallan vihollisena, mikä hän aina oli ollut.
Se yhtenä vuonna peräytyy, toisena astuu eteenpäin ja murtaa kallioita, siirtää, työntää, pinoo, hajoittaa, murentaa ja jauhaa ja vedeksi muuttuneena valuttaa kivijauhon alas laaksoihin, ensin ylempiin, sitten alempiin, kerros kerrokselta, ja viimein suurien virtain avulla alas valtameriin. On se jättiläistyötä, on se peikon paja, on se ikuisten alkuvoimain taikamylly!
Ja kävisi juuri samojen ikuisten, muuttumattomien lakien mukaan kuin oli käynyt myriaadeille ja jälleen myriaadeille elimistöille ennen minua ja oli käypä iankaikkisesta iankaikkiseen. Olivat turhia tässä sekä rukoukset että kyyneleet. Ei auttanut tämän tilanteen edessä uljuus, ei uhma, ei pelko eikä vavistus, vaikka itsekullakin oli tietysti vapaus siihen mielensä mukaan suhtautua.
Niin paljon hyvettä ja kykyä siinä oli, niin paljon eikä enemmän! Työntekijä osasi sovittaa työnsä minun ikuisten lakieni kanssa sopusointuun, niinkuin hänelle käskin ja se onnistui hänelle tahi: se ei onnistunut hänelle kuten näette! Työskennellä suuren luonnon vaatimusten mukaisesti eikö se ole hyvettä?
Se ei ole näyttänyt minulle kaupunkeja eikä komeita kirkonkyliä, ei ole vienyt minua herrain kartanoihin eikä laajojen viljelyksien luo, vaan se on kuljettanut minua ohi armaiden ahojen, poikki salamyhkäisten soiden, läpi ikuisten erämaitten, yli vaarojen, pitkin puroja ja metsäjärvien rantoja ja pysähtynyt kanssani metsämökin veräjälle, uudistorpan tuvan perään ja vielä siitäkin sivu vienyt.
Huippu tuossa, se ei mihinkään maalliseen eikä inhimilliseen puutu, ei tunne iloa eikä sääliä eikä osanottoa, on kuva ikuisten lakien laatijasta, joka ne kerran säädettyään ei itsekään enää voi niitä muuttaa, jota ei kukaan tunne eikä palvele, mutta jonka kerran peruuttamattomasti lausuma aate johtaa ja määrää iankaikkisesta iankaikkiseen.
Ja ennenkuin vuoriston varsinainen asukas menee iltaisin levolle, viettää hänkin siinä hetkisen katsellen elämää edessään laaksossa ja liikettä alppijärven pinnalla ja rauhaa ylhäällä vuoristossa, missä ylinnä sädehtii ikuisten lumien hehku milloin häikäisevänä valkeutena, milloin hiiltyvänä punana.
Mutta sanomattoman ihana on syksy kuitenkin, punaiset pihlajat ja kirjavat haavat seisovat tyynen järven rannalla kasvavien ikuisten vihreäin kuusien rinnalla kun ilta-aurinko niin autuaasti kuin hyvä henki vaipuu yön helmaan ja sanomattoman hieno valaistus leviää yli hiljaisten vesien ja kuihtuneiden rantojen.
Niin myöskin onni sokkona kulkee, valitsee poikasen viattomat kiharat, milloin taasen kaljun, syyllisen päälaen. Ikuisten, rautaisten lakien pakosta täytyy meidän olemassaolomme kehä käydä umpeen. Ainoastaan ihminen kykenee mahdottomaan, hän yksin valikoi, erottaa, tuomitsee, hän vain voi hetkelle kestävyyttä antaa.
Kauneus, minkä sille lainaamme, johtaa huomiomme sen todelliseen kauneuteen ja suuruuteen, joita ei ole helppo keksiä ja joiden olemus on jokaisen esineen välttämättömässä yhteydessä yleisten ja ikuisten lakien ja voimien kanssa. Se ihailemiskyky, jonka joku harhakuva on meissä synnyttänyt, ei mene hukkaan siltä totuudelta, joka on tuleva ennemmin tai myöhemmin.