Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Niiden ääni kantautuu sieltä tänne saakka, ehkä vielä ylemmäkin, ylimmille huipuille, ikuisten jäätiköiden peikkoluoliin.
Kuolleet silmät valvovat aina, näkevät Hyvyyden valkean valon. Ei niitä tomun raukeus paina, petä ei loimotus maailman palon. Poissa on sokea tahto ja kaipuu, sydämen levoton ikävä poissa. Huulilta hämärä kysyntä haipuu totuuden ikuisten aamujen koissa. Veljet, sisaret maailmalla, kaukana meistä ja lähellä meitä, kulkijat kylmien tähtien alla, hiljaisuudessa vuotamme teitä.
Ja käsi kädessä seisoivat he työnsä edessä kuin ihailtavat sankarit, ylpeinä siitä, että olivat olleet hyvinä ja voimakkaina, synnyttäneet paljon lapsia, luoneet paljon, lahjoittaneet maailmalle paljon iloa, terveyttä ja toivoa sen ikuisten taistelujen ja ikuisten kyynelten keskessä.
Ja rinnasta katoo se arkuus ja ahdistus, joka jo pyrki sitä täyttelemään noilla suurilla autioilla soilla ja noiden ikuisten korpien hiljaisuudessa. Vieläkö on pitkältä kylään? kysyy meistä oppaalta joku. Vasta on matka puolessa, kun keskeltä lähdettiin. Kello on jo kymmenen ja aurinko laskenut. Näkisihän yölläkin kulkea, mutta emme kuitenkaan ehtisi valvonta-aikana perille.
Tässä lumoavassa kuvausvoimassansa ovat Homeron nimellä tutut laulut ainoina, verrattomina runouden historiassa; silmitöntä kansallis-ylpeyttä olisi, jos tahtoisimme asettaa Kalevalamme kaikin puolin noiden kertomarunouden ikuisten perikuvain rinnalle.
Sinne vie loivaa rinnettä kohoava, paikoitellen lumen peittämä mutkitteleva polku, ja muutamain minuuttien kuluttua seison viisituhatta jalkaa meren pintaa ylempänä, vuoren kukkulalla, Rocher de Naye'n huipulla, keskellä alppimaisemaa, ikuisen lumen ympäröimien vuorenhuippujen keskellä... Kerron toiste, miltä näyttää maisema ikuisten lumien jos sinne joskus omin voimin nousen.
XI. Puhuttu sana, kirjoitettu runoteos ovat, sanotaan, ihmisen henkisiä tuotteita; eikö siis tehty työ olisi sitä? Järki, nero, kärsivällisyys, taito, työkyky, innostus, siveys, sanalla sanoen ihmisen kaikki kyvyt ilmenevät hänen työssään. Työnteko on luonnon ja sen ikuisten, muuttumattomien lakien koettelemista ja ne kyllä tuomitsevat oikein ihmisen työn.
Kummako siis, etteivät Aristoteleen aikuiset ja Boileaun yhä varmistamat ranskalaiset runomuodot enää heitä tyydyttäneet? Kummako jos tyhjiltä ja sisällyksettömiltä tuntuivat heistä Arnault'n, Jouy'n, Lemercier'n ja Baour-Lormian'in sileän kylmät ja tunteettomat sepustukset Shakespearen ja Byronin, Goethen ja Schillerin ikuisten luomien rinnalla?
Tuolta ylhäältä, ikuisten lumien ja ikuisten jäiden korkeuksista, ovat aurinko ja etelän lämpimät tuulet ne irtauttaneet.
Oi veljeni, eikö pelon, toivon, säälin ijankaikkisuus ole jonakin hetkenä kieltämättömänä ja kuvaamattomana sinulle paljastunut? Eikö koskaan sisimmässä sydämessäsi ole kaikunut ääniä rajattomista ijäisyyksistä, yliluonnollisten, ikuisten valtamerien kohinaa? Eikö koskaan? Voi, silloin ei sinussa vallitse vapaamielisyys, vaan eläimellisyys! Ijäisyys on varmempi kuin mikään muu tosiasia.
Päivän Sana
Muut Etsivät