United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rossiter loi pitkän, sanomattoman tuskallisen katseen Minetteen. Omituinen pelko ja vavistus näkyi hänen vaaleilla kuihtuneilla kasvoillaan. Hiljaa kuiskasi hän vapisevin huulin: "Kyllä tunnen sinut, sinä olet kosto!" Rouva Rossiter nähtävästi ei ymmärtänyt näitä sanoja.
Menneval'in käsitti joku vavistus tässä hiljaisuuden ja kuoleman majassa. Hän kumartui kamari-rouvan puoleen ja kosketti hiljaa hänen olka-päätänsä. "Nouskaa ylös!" kuiskasi hän. "Minä tulen ministeri Chaptal'in tyköä. Minä tuon apua neiti Klairon'ille. Katsokaapas tätä paperia! Lukekaa!" Vanha subretti nousi hitaasti lattiasta.
Tiehes, nokkaviisas! Vait oiti! Lisää valkeita! Hyi, sua! Ma kyllä kieles salpaan! Hei vain, lapset! TYBALT. Kun ehdon vihaan pakko-malttamus Näin yhtyy, ruumiin valtaa vavistus. Pois käyn; mut kuje tuo, vaikk' armasta Nyt on se, jäljessään tuo karvasta. Jos saastuttanee käsi halpa tää Tuon pyhäkön, se hurskas synti on; Mun huuleni, kaks pyhäretkijää, Sovinnoks tarjoo hellän suutelon.
Ja kävisi juuri samojen ikuisten, muuttumattomien lakien mukaan kuin oli käynyt myriaadeille ja jälleen myriaadeille elimistöille ennen minua ja oli käypä iankaikkisesta iankaikkiseen. Olivat turhia tässä sekä rukoukset että kyyneleet. Ei auttanut tämän tilanteen edessä uljuus, ei uhma, ei pelko eikä vavistus, vaikka itsekullakin oli tietysti vapaus siihen mielensä mukaan suhtautua.
DARNLEY. Et minua ymmärrä, jos ymmärtäisit minua, niin oi, silloin et mainitsisi tuota nimeä! KUNINGATAR. Minä sen mainitsin sentähden, että se tänä iltana väkisin tulee mieleeni synkkine muistoineen. Se tapahtui ummelleen vuosi sitten ja tähän aikaan! DARNLEY. Oi, Maria, sinä tapat minut. KUNINGATAR. Mitä tämä on! DARNLEY. Tuska palasi taas, tämä vavistus ja ahdistus.
Mutta jos minä vasten kaikkea arvelua en tapaisi sitä,« sanoi Henry Tresillian, »silloin, sennor Pedro, odotan minä teitä tuolla alhaalla ja silloin lähdemme matkalle yhdessä.« Vavistus, ikäänkuin sähkön synnyttämä, virtasi läpi kaikkien. Jokainen tunnusti itsekseen, että nuori mies oli oikeassa. Voisiko Krusaderia parempata toveria löytää, jos mieli rientää Arispea kohti?
"Sairas on tahtonut nauttia Herran Pyhää Ehtoollista teidän läsnäollessanne", virkkoi pastori. Hän ryhtyi toimeensa. Ja autuaallinen, pyhä vavistus valtasi läsnäolijat tuona suurena hetkenä. Sairas oli nyt kokonaan kuin toinen ihminen. Tuo umpinainen itseensä sulkeutuminen, joka ennen oli aina asunut hänen kasvoillaan, oli nyt kuin pois pyhjitty.
Ja laulut kaipuutani kantaa: Oi tule, armas, takaisin! Kun ikivanha taivahan isä levollisin käsin vyöryvistä pilvistä siunaavat salamat maanpäälle kylvää, suutelen viimeistä viittansa lievettä lapsekas vavistus rinnassa syvällä. Sillä ei jumalten kanssa sovi mitata itseään ihmisen.
He olivat silloin päättäneet ilmoittaa siitä papille, jotta hän olisi ensimmäinen, joka tarkastaisi ruumista: oliko häntä kuolema kohdannut ihmiskäden kautta tai Jumalan oman käden kautta. Pappi oli ääneti kuullut heidän kertomustansa. Kauhistavainen vavistus valtasi hänen mieltänsä, kun hän rinnakkain asetti Niilon ulkonäön tämän tapauksen kanssa.
Katsoivat kuvastimehen; kuvan näkivät kumpainenkin itsestänsä, elon entismuistot otsillensa uurtunehet, surut sielunsilmäin. Koettivat kädellä vettä; iho värähti, valvahti pyhä vavistus sydänkammioissa, kulki verta kumpaisenkin kasvot kalventaen. Virkahteli valju impi: »Sydän minulla sykkyräksi sylkähtävi, kun ma tuumin tuonne syöksyä sylihin aallon syvän, pohjattoman.»