United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tyttö makasi koko päivän hiljaa, kuihtuneena ja väsyksissä, silmillään yhä seuraten Adelsvärdiä, joka vaelsi edestakaisin pitkin madonsyömää laattiaa pysyäkseen lämpimänä ja yhtä mittaa poltti piippua, niin että huoneen umpinainen ilma kävi kahta vertaa raskaammaksi. Joskus hän aukaisi ikkunan aina vain sadetta.
AINO. Ei kuki revitty ruoho. Ottaa lattialta puhkeamattoman lumpeen umpun. Tuossa ulppu umpinainen, Jonka on sydän salassa. Kainostellen, verhon alla Näki se suloista unta Aamusta, joka avaisi Sen sydämmen auringolle. Valhettelevat unoset! Sen väkisti aukaisenko? Armotonta! lausut, äiti. Tok' aukaisen säälimättä! Kuka on säälinyt minua? Kuinka puhtoiset sen lehdet, Valkoiset ja hienot, hennot!
Hän aikoo rakentaa suuren, umpinaisen betonirakennuksen lannan säilyttämistä varten. Se tulee olemaan jo syyskuulla valmis!" "Mutta tohtorihan on täysi taikuri! Siitä en ole puhunut sanaakaan kellekään elävälle sielulle!" Herra Wallenberg nousi istualtaan. "Tässä betonirakennuksessa tulee olemaan eräitä salaisuuksia. Kun se on oleva umpinainen, niin välikattokin tehdään betonista.
Semmoinen oli Terningien ensimäinen ilta maalla. Erittäin mukavan asunnon Terningit olivat saaneetkin. Koko talossa oli kolme huonetta. Niistä oli Terningeillä kaksi. Makuuhuone tosin oli melkoisen pieni ja umpinainen, mutta olihan lisäksi tilava sali, yksinkertaisesti, vaan sievästi koristeltu värikkäillä ruhtinaallisten henkilöiden kuvilla ja vanhoihin teekannuihin istutetuilla paperikukilla.
Koko iltapäivän oli ollut mieli paha ja umpinainen. Oli hän navetan loukossa itkenytkin, mutta ei se siitäkään oikein selvinnyt, yhä se vaan oli raskas eikä edes tiennyt syytä, minkä tähden se oli raskas. Siitä Juken puheesta hän ei perustanut eikä ottanut ollenkaan ajatellakseen, olkoonpa miten tahansa.
"Silmänräpäys vaan", kuiskasi Gabrielle, ja hänet valtasi vastustamatoin halu puhua suunsa puhtaaksi, "Robert, minä en ole sanonut paljon ... tiedäthän ... luontoni on umpinainen, mutta ... mutta miltä välistä tuntuneekin, niin en voi sanoa ... katumus ... kaipuu ... tämä kauhea talvi... Robert, voitko ... minun täytyy kerran rukoilla sinua ... anna minulle anteeksi kaikki vikani, anna anteeksi, että olen ollut niin huono vaimo ... unohda, jos suinkin voit ... tämä talvi, joka kenties on syynä sairauteesi ... suo anteeksi..."
Nyt oli taas tämä laakso peitetty lumella, joka sekanaisissa kinoksissa lepäsi läjättynä juuri kuin myrskyinen meri jähmettyneenä; tuossa oli tuo umpinainen erämaan tie, jota matkustajat kulkivat, silloin kun he menivät yli Ruotsin rajan, jossa he saattoivat varrota veljeskansasta tuotujen kiellettyjen tavarain tarkastusta.
Sitä välttääkseen hän oli valmis vaikka mihin. Ja kun sitte vielä ahdisti tuo ainainen alakuloisuus, jolle ei uskaltanut eikä voinut muotoa antaa, oliko ihmettä jos sellainen taakka tuntui raskaalta? Kuin umpinainen järvi, josta ei ainutkaan joki alkuansa saa, sellainen oli hänen sisimpänsä. Elämää tunki sinne niin tukahduttavan paljo, mutta mikään ei päässyt purkautumaan.
»On siinä talossa maitoa!» ihmetteli siihen Anna Liisa, ja hetken kuluttua hän arveli: »Menisi se semmoisessa talossa oma emäntäkin...» Miina puraisi sokeria ja arveli vuorostaan: »Eikö tuo Jussi tuota vielä ottanekin... Johan siitä tuleekin sen Loviisa-vainajan kuolemasta umpinainen vuosi kuluneeksi.» »Saisi tuo ottaa jo!» myönnytteli Anna Liisakin.
En tosin ollut minäkään heitä tavannut moneen aikaan, mutta olisin kuitenkin tiennyt kertoa hänelle yhtä toista heidän elämän vaiheistaan. Ajatukseni kiintyivät hänen sairauteensa. Eiköhän siinä tosiaan ollut paljon luuletteluakin? Ja tämä pimeys, tämä kuumuus, huoneen umpinainen ilma, tuo hautautuminen saarlien ja vilttien alle eikö se kaikki häntä juuri heikontanut?