United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !
Katsoi taatto kauhistuen: "Ei sinne menoa meillä, siell' ei laaksot päivän lasten!" Yönä kolmanna kohisi taas korpi tarua uutta: "Tule kerran keski-yöllä kahden kallion lomahan, metsän synkimmän sylihin, suon rajalle rannattoman, löydät rimmen, löydät immen, rintasi sinisen liekin."
Turhaan myös äiti huomauttaa, minkälainen suru tulisi koko suvulle hänen kuolostansa. Silloinkin kun hellä kantaja kysyy: »Mitä jääpi maammollesi Vanhan päivänsä varaksi?»; hän vaan jääkylmästi vastaa: »Kuolkohon kupo sylihin, Läävähän läkähtyköhön!» Tämä luonnoton tylyys sulaa kuitenkin jäähyväishetkellä kokonaan.
Italia orja ah, sa tuskan koti, sa laiva myrskyss' ilman ruorimiestä, et maiden valtiatar, mutta portto! Niin valmis, kas, tuo oli sielu hieno, kun maansa vain hän sulosoinnun kuuli, sylihin syöksymään sen kansalaisen. Mut sun on asukkaillas aina sota, ja toinen toistaan siellä syö ja kalvaa sisällä saman muurin, kaivoshaudan.
Mies ratsain laaksoa matkustaa Niin verkkaan, suruisaan: "Oi! matkaanko armaan sylihin, Vai hautaan kolkkoisaan?" Ja kaiku vastaa vaan: "Hautaan kolkkoisaan!" Ja eespäin ajavi ratsumies Ja syvään huoahtaa: "Näin kuljen ma hautaan varhaiseen No, tuolla hoivan saa!" Ja kaiku vahvistaa: "Tuolla hoivan saa!"
Italia orja ah, sa tuskan koti, sa laiva myrskyss' ilman ruorimiestä, et maiden valtiatar, mutta portto! Niin valmis, kas, tuo oli sielu hieno, kun maansa vain hän sulosoinnun kuuli, sylihin syöksymään sen kansalaisen. Mut sun on asukkaillas aina sota, ja toinen toistaan siellä syö ja kalvaa sisällä saman muurin, kaivoshaudan.
Hän vartoi: tyttö läheni, kuin kutsun kuullut ois, niin suoraan, varmaan, ääneti, kuin henki häntä tois. Jo saapui valaistessa kuun jo sattui katse kaivattuun. Hän näki, nimen äänsi, suu ei vastausta suo; sylihin vieno viskautuu, ei sulje syli tuo; läväisty rinta elvy ei, vait kaikk' on, kaiken kalma vei.
ENOBARBUS. Hän yhtä monta tarvitsee kuin Caesar, Tai meit' ei tarvitse. Jos sallii Caesar, Niin herramme het' ystävänä hälle Sylihin syöksee. Me taas olemme Sen oma, kenen hän, siis Caesarin. THYREUS. Sa, kiitetty, siis kuule: Caesar pyytää. Ett', tilaasi kun mietit, aina muistat, Ett' on hän Caesar. CLEOPATRA. Kuninkaallist' aivan! No niin?
Hitaasti liukui vene toisen perästä lahden tyyntä pintaa myöten. Eräs vaimo istui veneen kokassa, pää kätkettynä sylihin, jotta hän kyyneleitään kätkisi, ja vanha isäntä tuijoitti myytyyn maa-tilkkuunsa, niin kauan kuin se näkyi. Siellä oli hän leikkinyt ja elänyt, työtä tehnyt ja orjaellut koko elin-aikansa. Uutis-peltoon oli perunoita kylvetty.
Ei sittemmin oo kuitenkaan Tuo kannel soinut milloinkaan. Kun kuuluu ääni kanteleen, Niin yhtyy Suomen kansa, Mi sortuneena hajalleen On surrut onneansa. Ei sittemmin oo kuitenkaan Tuo kannel soinut milloinkaan. Tuo soiton ääni tenhoinen On ääni Jumalitten: Se kutsuu veljet veljien Sylihin surevitten. Ei sittemmin oo kuitenkaan Tuo kannel soinut milloinkaan.
Lähen tästä, kun lähenki, Toisen lähtevän keralla, Kanssa toisen karkulaisen: Lähen pois talosta tästä, Ison saamasta salista, Veikon kestikellarista, Sykysyisen yön sylihin, Kevähisen kieran päälle, Jottei jälki jäällä tunnu, Jälki jäällä, tiera tiellä, Jalan isku iljangolla, Hangella hamosen toimi, Helman hiepsintä lumella; Ettei äiti ääntä kuule, Iso ei kuule itkuani, Ikävissä itkeväni, Parkuvan pahoissa mielin.