United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sun kauneutes mun hempeäks on tehnyt Ja miehen tarmon povestani vienyt. BENVOLIO. Oi, Romeo! Mercutio on kuollut! Ylevä henkens' ylös pilviin nousi, Ja liian varhain halvaks katsoi maan. ROMEO. Tuo yksi turma muita mukanaan: Viel' uutta tulee; tää ol' alku vaan. BENVOLIO. Tuoss' on hän taas, se raivopäinen Tybalt. ROMEO. Elossako? ja voiton-riemukkaana? Ja surmattuna on Mercutio!
Kuin kiiltokivi maurin ohimolla, Liiaksi kallis nautintona olla, Maan omaks liian jalo! Neito-sarjassa Kuin lumikyyhky varisparvessa. Kun tanssi päättyy, kättään kosketan Ja autuaaks teen käteni rohkean. Lemminkö ennen? Silmäni, se kiellä! Tät' ennen kauneutt' en nähnyt vielä. TYBALT. Tuo Montague on äänestänsä. Poika, Käy miekkani! Haa!
Sen käden alta tapas Tybaltin sala-isku Mercution Ja tältä hengen vei; nyt Tybalt karkas, Mut tuli oiti jälleen Romeon luokse, Jok' antoi kostolle nyt vasta valtaa. He iskivät kuin leimaus; ennenkuin, Heit' erottaakseen', ehdin vetää miekan, Sai surmans' uljas Tybalt. Tää on totta, Tai saatte Benvolion hengen ottaa.
CAPULET. Rauhoitu, lanko; anna hänen olla! Hän käyttäytyy kuin täysi ylimys; Ja, totta puhuin, kaupunkimme uljuus Tuo siivo, kelpo nuorukainen on. Veronan rikkauksist' en ma soisi Ett' talossani häntä loukataan. Siis rauhoitu ja hänest' älä huoli: Se tahtoni; jos sitä kunnioitat, Iloa näytä, pois tuo karsas katse, Se juhlassa ei ole sopiva. TYBALT. On, kun on moinen konna vieraana. En siedä häntä.
Porvarit on aseissa, Ja Tybalt surman saanut: älä seiso Noin tuijotellen! Jos sun tavoittavat, Sun prinssi kuoloon tuomitsee. Pois! Joutuin! ROMEO. Voi mua, onnen narria! BENVOLIO. Miks viivyt? 1 PORVARI. Miss' on se Mercution surmaaja? Mihinkä murhamies, se Tybalt, karkas? BENVOLIO. Hän tuossa makaa. 1 PORVARI. Nouskaa, herra! Tulkaa! Nimessä prinssin käsken; mua kuule!
TYBALT. Pysykää liki; puhuttelen heitä. Huomenta! Yhdelle vain yksi sana. MERCUTIO. Yksikö sana vain yhdelle? Pankaa parittain: sana ja isku. TYBALT. Siihen olen valmis, kun vaan annatte mulle syytä. MERCUTIO. Ettekö voisi syytä saada antamatta! TYBALT. Sinä, Mercutio, olet sopusoinnussa Romeon kanssa. MERCUTIO. Sopusoinnussa? Mitä? Teetkö meistä soittoniekkoja?
Nuori Jos oisit niinkuin minä, Julia armaas, Vaan tunnin nainut, Tybalt murhattu, Lemmestä hehkuvainen niinkuin minä, Ja maanpaossa niinkuin minä, silloin Sa voisit haastaa, silloin tukkaas raastaa, Ja maahan heittäydä, kuin minä nyt, Ja ottaa luomattoman hautas mittaa. LORENZO. Oi, nouse! Kolkutetaan. Piiloon, Romeo!
Eikö Tybaltin kuoloss' yksin tuskaa kyllin? Tai, liitossa jos karvas suru viihtyy Ja toisten tuskain seuraa kaipaa, miks'ei Tybaltin kuolonsanaa seurannut Isän tai äidin, niin, tai kumpaisenkin? Vähemmän tuota oisin vaikeroinut. Vaan Tybaltin kun kuolemata seuras: "Maanpakoon Romeo!" niin sen sanan kautta On isä, äiti, Tybalt, Romeo, Julia, Kaikk', kaikki surmattu. "Maanpakoon Romeo!"
BENVOLIO. Ei isän kotiin ainakaan; puhuttelin hänen palvelijataan. MERCUTIO. Tuo kalvas, tyly Rosalina luiska Kiduttaa häntä hulluutehen asti. BENVOLIO. Capulet-ukon heimolainen, Tybalt, On lähettänyt hälle kotiin kirjeen. MERCUTIO. Miekkasille-haaston, totta vieköön! BENVOLIO. Romeo kyllä vastaa puolestaan. MERCUTIO. Ken vain kirjoittaa osaa, voinee kirjeeseen vastata.
ROMEO. Benvolio, kuka tämän vainon nosti? BENVOLIO. Tuo Tybalt, jolle Romeon miekka kosti. Kauniisti puhui Romeo, huomautti Syyn turhuutta ja uhkas vihallanne. Tuon kaiken vaikka kertoi lempein katsein Ja hellin äänin, maassa polvillaan, Tybaltin tyyntynyt ei hurja raivo.