United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt, kukkaniityn läpi kulkeissaan, vilkastui puro, iloisammin hyppii, vaan murhe kuvastuupi muodossaan, kun rinnassa viel' entismuistot sykkii. J. H. Erkko. Suomelle. Sinua, kultainen ja kallis maamme, sinua kaikki työmme tarkoittaa; elomme, onnemme me sulta saamme, sa ihanteemme, kaunis Suomenmaa.
Näin sinut vapisevaksi, silloin ma vapisin itse, tyynnyit taasen tyynemmäksi, jäähdyin jällehen sinulle; liemme luodut toisillemme, meitä ei ikä erota, erottavat entismuistot, tuskat tunnetun elämän. Vaiko kaksin kahlehtivat?
Täällä tehtiin Kalevala, täällä sodan soihtu nous kauvan vielä, vaikka vaipui muualla jo miekka, jous. Ehkä myöskin tunnet nimen: Juhana Messenius, josta niin on kaunihisti tarinoinut Topelius. Ja jos vielä etäisempään aikaan, aatos, meitä viet, kohtaa meitä kainulaiset, karjalaisten kauppatiet. Niistä tietköön tiedemiehet! Minä muita laulelen. Ei meit' auta entismuistot ellei aika nykyinen.
Katsoivat kuvastimehen; kuvan näkivät kumpainenkin itsestänsä, elon entismuistot otsillensa uurtunehet, surut sielunsilmäin. Koettivat kädellä vettä; iho värähti, valvahti pyhä vavistus sydänkammioissa, kulki verta kumpaisenkin kasvot kalventaen. Virkahteli valju impi: »Sydän minulla sykkyräksi sylkähtävi, kun ma tuumin tuonne syöksyä sylihin aallon syvän, pohjattoman.»
Ei muisteta: tuo puro kotoisin On synkältä ja hallaiselta suolta, Ja korven kautta juosten, kuulikin Se näljänhätää, itkua ja huolta. Nyt, kukkaniityn läpi kulkeissaan, Vilkastui puro, iloisammin hyppii, Vaan murhe kuvastuupi muodossaan, Kun rinnassa viel' entismuistot sykkii. Keväällä. Nyt on Suomen suloin aika: Nyt sen luonto kukoistaa, Nyt sen kaikuu laulun taika Väinön kannel kajahtaa.
Maan jumaloille laulamaan en hanki, Vaan uhrikseen nyt lyyrynsointujain Saa ikävyys, tuo itkeentynyt vanki, Niin outona ku piilee rinnassain. Siell' elon huolten kesken viipyy jalo, Hämärät entismuistot sielussaan; Hämärtyy kyyneliin sen silmäin valo, Hapuilee helmans' avoin tyhjää vaan. Oi, miks' en onnee luoda voi ma sille, En viilistää sen mieltä polttavaa!
Pois ajatus tuo synkkä, Mi suoniin veren milt'ei hyydyttää! Pois moinen epäilys ja heikko usko! Se sairahan on kalvast' elämää! Mut terve kansa, polvi Ja jälkeläinen sankar-isien, Tää kansa, tää, min entismuistot kertoo Ajoista ankarinten vaivojen; Tää kansa, tuhat kertaa Mi talot, templit nouti tuhastaan ja toipui, miss' ei toipunut ois toinen, Ei horjua saa, heittää uskoaan!
Nyt, kukkaniityn läpi kulkeissaan, Vilkastui puro, iloisammin hyppii, Vaan murhe kuvastuupi muodossaan, Kun rinnassa viel' entismuistot sykkii. TUETTU P