United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Elomme, onnemme me sulta saamme, Sa, ihanteemme, kaunis Suomenmaa; Jo pienoisista saakka meille kannoit, Kuin äiti lapsillensa, kaikki annoit, Ja tyhjiks usein rintas imetit, Ja usein kärsit nälkää, saadaksesi Paremman toimeentulon lapsillesi, Ja usein vilussa sa värjähdit. Mut huolet' ollos!
"Ja kuinka paljon mielikuvitusta onkaan murheessa! Me tunnemme, että se vihdoin tyhjentyy tässä alituisessa jännityksessä, tuo tyhjentymätön mielikuvitus, kadottaessamme varhaisen ihanteemme, jotka rikkoutuvat tomuksi ja pirstaleiksi. Jos toista elämää löytyy, niin täytyy se noista pirstaleista tulla raketuksi." "Kuitenkin halajaa sielu jotakin muuta!
Meidän on nähtävä ihanteemme, aurinkomme, suurena, liikkumatonna, lämmittävänä seisomassa edessämme.
Minä en tietänyt sitä silloin, mutta nyt ymmärrän minä, että minussa on aina ollut salainen ikävöiminen jonkun korkeamman perään, minä nimitin sitä ihanteeksi, mutta mikä sitte on meidän korkein, ylevin ihanteemme, joll'ei juuri Jumala.
Kuinka paljon se pikku Elvi vielä ennättää kärsiä lyhyessäkin elämässään; sillä enemmistö ei käsitä, että köyhänkin lapsi voipi olla hienotunteinen! Millainen käsityksemme ihmisestä, senmukaiset ihanteemme. Raamattu on verrattava metsään, jossa on kaiken kokoisia puita, jotta jokainen siellä tapaa oman korkeutensa. Raamatussakin on jokaiselle ihmisen kehitysasteelle elämää herättävä syntysanansa.
Heillä täytyy olla kuva minusta. Niin, koko kansalla täytyy olla kuva minusta! Mutta niinä kansallisen liikkeen aikoina oli kansallamme kuva miehestä, jota se kunnioitti herättäjänänsä, joka oli sen suuri mies, sen rakkauden esine. Hän oli meidänkin kaikkien ihanteemme, jolle pidimme hehkuvia puheita ja vietimme innokkaita juhlia. En siis kaivannut mallia tähänkään kuvaan.
Joka tahtoisi tehdä luonnon todenmukaisen luonnekuvan näin havaitsemiemme piirteiden nojalla, tekisi siitä eriskummallisen hahmon, jolla ei olisi mitään yhteistä meidän ihanteemme kanssa, jonka senkin kuitenkin täytyy olla itse luonnosta lähtöisin.
"Niin tarkistakaa sitten korvanne ja kuulkaa, että meillä tytöillä oli siellä kullakin 'ihanteemme' ja 'ihastuksemme', ja te olitte langenneet minun osalleni. Nyt sen kuulitte vielä kerran! "Saanko vielä kysyä: mikä minussa sitten oli niin ihannoitavaa ja ihastuttavaa?" "Ettekö katsonut siellä koskaan katuikkunaan?
CYMBELINE. Tulessa palan. Joutuun! JACHIMO. Liian joutuun Sa halaat surua. Tuo Posthumus Ylimys lemmessään ja lempenänsä Kuninkaan tytär sanan sai ja alkoi Ei meidän kehumia parjaamalla: Siin' oli tyyni hän kuin itse hyve Kuvailla armastaan; sen kielin teki Ja siihen sielun loi; ol' ihanteemme Sen suhteen lönttäreitä, tai me itse Olimme mykät hölmöt. CYMBELINE. Asiaan!
Nyt, kukkaniityn läpi kulkeissaan, vilkastui puro, iloisammin hyppii, vaan murhe kuvastuupi muodossaan, kun rinnassa viel' entismuistot sykkii. J. H. Erkko. Suomelle. Sinua, kultainen ja kallis maamme, sinua kaikki työmme tarkoittaa; elomme, onnemme me sulta saamme, sa ihanteemme, kaunis Suomenmaa.