United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nythän sinä olet aivan samanlainen kuin ennen, kun vielä kannoit kultaista bullaa rinnallasi." "Olen onnellinen," vastasi Vinitius. "Pyysin sinua luokseni juuri saadakseni ilmoittaa sen sinulle." "Mitä sinulle on tapahtunut?" "Jotakin, jota en vaihtaisi koko Rooman valtakuntaan."
PASANTERI. Itse sinä tämän kirkkoon kannoit. Kun minä siellä asian huomasin, niin ajattelin, että antaapa muorin veisata luikahuttaa engelskaksi. Mutta eukko sihtaili ja tihtaili ja sitten paiskasi kirjan kiinni äkäisesti. PASANTERSKA. Minä luulin, että ukko on kureillaan hakenut minulle väärän numeron, ja olin hänelle vihassa. PASANTERI. Muori oli ison aikaa vaiti kuin ahven.
Voi sinua pannu parka, Minkä kannoit kohussasi, Minkä vatsastas valutit Itselles ikuisen vaivan: Nyt out vangittu kovasti Aivan ahtaassa tilassa, Poskillas pahuuen merkki Tehty kruunun temppelillä.
Regina luuli herransa nauravan hänelle. »Hyvä herra», jatkoi hän rukoilevasti herraansa katsahtaen, »minähän olin silloin vielä niin hirveän tuhma. Paria viikkoa myöhemmin, kun he minua kuulustelivat, olisivat he saaneet minut huoletta kuristaa eivätkä sittenkään olisi saaneet mitään tietoonsa... Mutta, silloin, ja olihan hän sentään isäni...» »Hyvä, silloin siis kannoit kieliä koulusta.
Oi Yksinäisyys, sinun nimes muinen kuin lemmityn mun kukki huulillani, kuin uneksiva aamu toukokuinen sa viivyit hurmaa huokuin rinnallani. Ja unten, odotusten maljan täyden sa mulle kannoit keväimeni aikaan. Mun vuoteni, jo iltaa kohti käyden, kuin toisenlaiseks muuttumaan sun saikaan! En löydä kevätöistä katsettasi, en löydä enää unelmaisi taikaa.
Ja ellei estäisi mua kunnioitus avainta ankarinta kohtaan, jota sa kannoit elämässä kaunoisessa, käyttäisin kieltä vielä kirpeämpää; näät ahneutenne on maanpiirin murhe, te hyvät polkein kohotatte huonot.
Ja sinä kannoit ja kärseit, ja minun nimeni tähden sinä työtä teit, ja et väsynyt. Mutta minulla on sinua vastaan, että sinä sinun ensimmäisen rakkautes annoit ylön. Muista siis, kustas lankesit pois, ja tee parannus ja tee niitä ensimmäisiä töitä! Vaan jos ei, niin minä tulen sinulle pian ja syöksen pois sinun kynttiläjalkas sijaltansa, ell'et sinä tee parannusta.
Etkö sinä ole se sama mies, joka kannoit kuormaani, kun viimeksi kuljin tuota pölyistä tietä pitkin? Kyllä, vastasi hän. Siksi olikin sinun mielesi silloin niin raskautettu. Teit silloin hyvän työn minulle. Saitko siitä jotakin palkkiota Totuuden kaupungissa? Sen että pääsin ensimmäisenä sinua tervetulleeksi sinne toivottamaan. Ja minä?
Ken yhtä ihmistä rakastaa, se kaikkia rakastaapi. Ken kerran voi itsensä unhoittaa, se unten onnen saapi. Ken kerran itse on onnellinen, se tahtois onnehen jokaisen ja antaa ja antaa ja antaa vaan oman onnensa aarteistaan. Mitä siitä jos hän sua lemmi ei, sa jolle lempesi annoit! Hän antoihan sulle elämän ja kuvaa sa kaunista kannoit.
Siis kiitos kaikesta, sä luonnon suuri äiti, Joka kohdussas mun kannoit, Sitten ruumiin, hengen annoit, Laskit maailmaan kuin pienen sokon lapsen, Jota muiden täytyi kannatella, Kunnes kypsyi tuosta itsetietoon, Huomas lahjas, ihmekanteloisen, Jolla soittamaan mä opin vihdoin, Soitin aina niinkuin parhain taisin, Vaikk'en oikeaa lie ääntä saanut.