United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Siellä arvon taitaa Holpainen nyt tulla», lausui Mari, kun joku jalkojaan kopisteli porstuassa. Hän se oli ja Heiskanen, Tiina Katrin mies. »Kylläpä sinä viivyit», sanoi Mari, »saitko edes lippua?» Holpainen antoi hänelle valkoisen kokoonkäännetyn paperipalasen. Mari aukaisi ja katsoi kirjoitusta sisässä; kun hän ei siitä kumminkaan saanut selvää, antoi hän lipun takaisin Holpaiselle.
Almanzor seisoi siinä hetken kuin kivettynyt. Mutta pian alkoi sydän rajusti sykkiä, posket hehkuivat, silmät säihkyivät. Ja samassa tuokiossa syöksyi Almanzor immen jalkojen juureen. Oo Zuleima, Zuleima, miksi niin kauan viivyit? Sulottareni, armaani, miksi viivyit niin kauan?
TAAVI. Niin miksi... En viitsinyt sen jälkeen enää tanssia. En huoli tanssia kenenkään muun kanssa kuin sinun. ELLI. Kuitenkin viivyit siellä myöhäiseen yöhön saakka. TAAVI. Viivyin kyllä. Sinun lähdettyäsi pöllähti päähäni antautua toimeluihin noiden ... noiden tyhjäntoimittajien kanssa ... niin miks'en suorastaan sanoisi noiden iloisten viinavekkulien kanssa.
"Sinä nyt taas viivyit siellä matamin luona", sanoi Mandi, joka kumppaneineen seisoi pihalla. "Ai'oin juuri tulla sinua hakemaan. Mitä siellä nyt taas kursailtiin eikö Kerttu tullutkaan?" "Kyllä hän oitis tulee." "Ehkä saat hänestä svägerskan" sanoi eräs nirppanenäinen tyttö. "Kas, miten Helmi on ivallinen.
Siitä äiti Lemminkäisen itse tuon sanoiksi virkki: "Viikon viivyit, poikueni, kauan, Kaukoni, elelit noilla mailla vierahilla, aina ouoilla ovilla, niemellä nimettömällä, saarella sanattomalla." Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Hyvä oli siellä ollakseni, lempi liehaellakseni.
"Oh, minua ei niin petetä", vastasi Lovisa nauraen, "minä olen koko ajan arvannut, että niin se käy ... minä olen tuntenut, että meidän elämässä tapahtuu joku muutos ... tiedäthän, että semmoiset minä aina tunnen edeltäpäin ja nyt ... kun viivyit niin kauvan tänä iltana ... niin minä olin ihan varma että jotakin tapahtui, jota sinä olet hyvin toivonut.
"Sinä et saa pahastua, Rolf, mutta kun viivyit niin kauan, kuuntelin minä ovelta, kuka siellä oli luonasi. Ja silloin kuulin jonkun naisen vuorotellen itkevän ja nauravan se kaikui niin kamalalta." Lääkäri muuttui vakavan näköiseksi. "Olenhan kieltänyt sinua tulemasta vierashuoneesen silloin, kun minun luonani on sairaita", sanoi hän.
Vahti hyppää Annun luo, nuolaisee häntä poskelle ja laukata kaapaisee siitä häntä suorana pihaan, jossa vasikat ensin hyppäävät mörähtäen askeleen syrjään, mutta seisahtuvat siihen ja märehtivät sitten taas yhtä rauhallisesti kuin ennenkin. Minkä tähden sinä niin kauan viivyit? Mikä lie isäntään tänä iltana mennyt, kun se ei maata lähtenytkään. Sinne se vain jäi istumaan ja isäsi jäi kanssa.
Eikö liene papyrossipunttikin kastunut, vaikka oli tosin paksun paperin sisässä. Minkäpä minä sille mahdan, hän mutisi sitä katsellessaan. Mutta huulilla näkyi pilkallinen hymy. Kalle herra tuli portaille häntä vastaan. Silmät säkenöivät kiukusta. Missä sinä niin kauvan viivyit? hän tiuskasi. Samalla sai Yrjö semmoisen korvapuustin, että maailma musteni edessä ja korvat alkoivat humista.
Oi Yksinäisyys, sinun nimes muinen kuin lemmityn mun kukki huulillani, kuin uneksiva aamu toukokuinen sa viivyit hurmaa huokuin rinnallani. Ja unten, odotusten maljan täyden sa mulle kannoit keväimeni aikaan. Mun vuoteni, jo iltaa kohti käyden, kuin toisenlaiseks muuttumaan sun saikaan! En löydä kevätöistä katsettasi, en löydä enää unelmaisi taikaa.