United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vierähti viikko, vierähti parikin ja yhä aikaeli niemellä nimettömällä nuori Väinämöinen. Elonleikkuujuhlat lähenivät, mutta vieläkään hän ei ollut saanut itseään tämän talon lumoista irti temmaistuksi. Hän ei itsekään ymmärtänyt oikein, mikä häntä vielä viivytti täällä. Piika pikkarainen se ei voinut olla, sillä Väinämöinen tunsi häntä kohtaan enää pelkkää kyllästymistä.
Kun ei kuu kerittänynnä eikä päivyt päästänynnä, ouosteli aikojansa, tuskastui elämätänsä: liikahutti linnan portin sormella nimettömällä, lukon luisen luikahutti vasemmalla varpahalla; tuli kynsin kynnykseltä, polvin porstuan ovelta. Siitä suistui suin merehen, käsin kääntyi lainehesen; jääpi mies meren varahan, uros aaltojen sekahan.
Läksi itkien kotihin, polotellen pohjosehen, ei saanut sanottavata koko sammosta kotihin; veipä kuitenkin vähäsen sormella nimettömällä, kantoi kannen Pohjolahan, sai rivan Sariolahan; siit' on polo Pohjolassa, elo leivätön Lapissa. Vaka vanha Väinämöinen itse maalle mentyänsä löysi sampuen muruja, kirjokannen kappaleita, rannalta merelliseltä, hienoselta hietikolta.
Ei saanut sanottavata koko sammosta kotihin; veipä kuitenki vähäisen sormella nimettömällä: kantoi kannen Pohjolahan, sai rivan Sariolahan. Siit' on polo Pohjolassa, elo leivätöin Lapissa. Vaka vanha Väinämöinen itse maalle mentyänsä löyti sampuen muruja, kirjokannen kappaleita rannalta merelliseltä, hienoiselta hietiköltä.
Oli salajuoppo jo poikamiessä ollessaan, ja semmoisesta useinkin tulee nahkajuoppo sitte kun naittuu. Niinpä Ruokolainenkin alkoi vaan viipyä viinan reessä ja tehdä huonoja kauppoja. Niin silloin jos emäntä ei olisi voinut hallita, ei olisi karvan kantavaa. Toisen pöydän alle saisi jalkansa työntää, ja kurjuudessa olisi joukko kuin Nimettömällä Matilla.
Siitä äiti Lemminkäisen itse tuon sanoiksi virkki: "Viikon viivyit, poikueni, kauan, Kaukoni, elelit noilla mailla vierahilla, aina ouoilla ovilla, niemellä nimettömällä, saarella sanattomalla." Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Hyvä oli siellä ollakseni, lempi liehaellakseni.
Itse kokko kopsahtihe, kapsahutti kaaripuille, kuni puusta koppeloinen, kuusen oksalta orava. Siitä sampoa tavoitti sormella nimettömällä. Sammon vuoalti vetehen, kaatoi kaiken kirjokannen punapurren laitimelta keskelle meren sinisen: siinä sai muruiksi sampo, kirjokansi kappaleiksi.
Sanoi lieto Lemminkäinen, kauahutti Kaukomieli: "Tuopin tuojat Tuonelahan, kannun kantajat Manalle ennen kuun ylenemistä, tämän päivän päätymistä!" Siitä tuon sanoiksi virkki: "Oh sinä olut katala! Jo nyt jou'uit joutavihin, jou'uit joutavan jälille! Olut suuhun juotanehe, ruhkat maahan luotanehe sormella nimettömällä, vasemmalla peukalolla!" Tapasip' on taskuhunsa, kulki kukkaroisehensa.